Minulla oli tänä vuonna vain viikko kesälomaa, jonka perheemme päätti viettää mökkeilemällä Äänekoskella. JEES!! Kivaa, kivaa, kivaa!! Noh, mitä miettii neuloja pakatessaan? Mitä lankaa, minkä verran, mitä huvittaisi eniten tehdä yms. Pakkasin minä mukaan perheelle ruokaa ja vaatettakin, ihan totta! Mutta pakkasin tietenkin runsaasti lankoja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Noh. Saavuimme mökille sunnuntaina, jolloin aurinko paistoi, grillasimme ja saunoimme. Neuloin koko matkan niin, että ennen Tamperetta ensimmäinen työ oli valmis (KIP päivänä aloitetun apupupun loppuun neulominen), 1 nuken villapaidan "kroppaosa" ja yhtä varsin ufoa sukkaakin neulottu kakkosen puikoilla senttikaupalla.
Tiistaina kävimme Saarijärvellä Kivikauden kylässä, mikä oli erittäin mukava paikka!! (hyttyset toki olisin voinut jättää kohtaamattakin!!!!)
Kivikautisia asumuksia on ennallistettu lähelle löytymispaikkoja (osa on kopioita muualta löydetyistä kohteista). Kerrassaan mainio idea, tuo historian huomattavasti konkreettisemmin lähelle kuin perinteiset museot. Upeaa kierrellä kylässä ja kuvitella, millaista siellä on muinoon ollut. Mies ja Poika kävi yhdestä puusta veistetyllä ruuhellakin soutelemassa (oikeasti ei uskaltaneet päästää otetta laiturista). Poika sai kokeilla arkeologin työtä koettamalla etsiä aarteita hiekasta (ei riitä hänen kärsivällisyytensä! on lähinnä "kävellään-jos-sattuisi-osumaan-kohdalle"-tyyppiä kuin "kaivellaan-vähitellen-ja-etsitään"-typpiä).
Kylästä on tehty aika kivat www-sivutkin, kannattaa käydä katsomassa tässä linkki.
Kivikauden kylän kierroksen jälkeen istahdimme autoon miettimään mitäs sitten tehtäisiin. Kartan yläreunassa oli houkutteleva mainos Herkkumestarien leipomostaleipomosta. Noh, sinne oli tietenkin "pakko" päästä (kahvi hammas sen verran vihjaili)...kas ei näissä mitoissa pysty pysymään jos ei aina välillä uhraudu ;-D)))
Paikka oli tosi yllättävä, autokaupan ja katsastuspisteen välissä yllättävän viihtyisä ja kaunis, tunnelmallinen kahvila. Vaikka mitä herkkuja tarjolla (muttei huomattu missään niille hintoja, tapoinani on ollut etten periaatteessa osta mitään, minkä hintaa ei ole selkeästi esillä...mutta välillä on tehtävä poikkeuksia). Myyjä sen sijaan oli aika uskomaton; en ikinä muista aiemmin tavanneeni asiakaspalvelijaa, joka ei lainkaan hymyile ja puhu. Taisi sanoa yhden sanan (Poika huikkasi lopuksi hänelle "kiitos, oli hyvää", johon hän vastasi "kiitos").
Kävimme katsastamassa vallihautoja, ajelimme kaupungilla ja upeissa maalaismaisemissa ja lopulta palasimme mökille soutelemaan, syömään ja valvomaan myöhään.
Seuraavana päivänä, keskiviikkona uskalluimme puolipilvisestä säästä huolimatta Huivipuisto Veijariin. Sateli aina välillä, mutta oli silti melko kiva reissu. Väkeä oli (sään takia???) vähän, eikä mihinkään kohteeseen tarvinnut jonotella. Yllätyksekseni Poika ei innostunut pomppulinnoista vaan minigolfista (rupee kuulemma isona pelaamaan golfia). Minä neuloin minkä kerkisin kun Mies ja Poika soutelivat tai kiipeilivät tms. Koskaan missään (aiemmin) ei kukaan ole kommentoinut neulomista negatiivisti, mutta rinnepompputalossa yksi nainen käski menemään pois eteisestä etten ole vaaraksi lapsille. Siis olin yhden seinän takana pomppijoista, en todellakaan aiheuttanut riskiä. Tämä ei naiselle kuitenkaan riittänyt vaan vaati minua poistumaan kokonaan. Poistuinhan minä suosiolla. Olis täti voinut itse pitää lapsosensa sen verran ojennuksessa, että pienemmätkin olisivat uskaltaneet samoihin paikkoihin yhtä aikaa. Mutta mitäs näistä. Alueella oli hyvin tilaa monenlaisille ihmisille. Jotenkin paikasta jäi vähän kulahtanut kuva, repsahtaneita paikkoja siellä täällä. Harmi, sillä paikan idea on kiva; siellä ei ole laitteita, jotka "vatkaa-heiluttaa-kieputtaa" vaan laitteita, joissa lapsi voi itse osallistua. Kiipeillä, hyppiä, uida, koskea, tasapainotella jne.. Poniratsastus oli jo päivältä ohi kun alueelle saavuimme, myös mönkijäajelun missasimme (mikä SUURESTI harmitti Poikaa). Tälläisten aikataulut olisi tosi kiva olla netissä jotta voisi ajoittaa käyntinsä/kulkunsa niin että ennättää näihinkin kohteisiin. Ponit tosin tällä kertaa olivat sairastuneet ja eihän sellaiseen tietenkään voi (eikä tarvitsekaan voida) ennakoida, mutta nuo mönkijät vähän jäi harmittamaan..ei tullut mieleenkään että niissä olisi jotkin ajat (huvipuistoissa kun yleensä on tottunut että laitteet on auki koko päivän). Kalatalossa kalat vaikuttivat hieman huonovointisilta ja altaat kalojen kokoon nähden pieniltä. Erikoiset polkuvenpaimet oli kerrassaan mainioita!!!ja niille varattu asfalttipläntti olikin tasaisen täynnä lapsia. Crossipyöräradalla voisi olla myös pienempiä fillareita käytettäväksi sellaisena aikana kun ei isoja koheltajia ole radantäydeltä. Maisemareitti on mielettömän kaunis!!! Ei heti uskoisi siellä kävellessä olevansa huvipuistossa. Eläimet on aina kivoja katsella ja ilokseni siellä oli kylttejä ettei eläimiä (liskot, käärmeet..) saa häiritä esim. terraarioden laseja kopistelemalla. Hieno homma! Vaikka eläinten rapsutteleminen ja ruokkiminen onkin kivaa, on mukava huomata, että niiden hyvinvoinnista ollaan niin kiinnostuneita, että kielletään tälläinen. On varmasti eri asia, jos rapsuttelemassa ja ruokkimassa on 1-10 ihmistä kuin jatkuvana virtana ihmisiä jopa satoja (?). Siinä saattaisi olla rautaisempikin vatsa ongelmissa jos mutustelisi jokaiselta kävijältä jotain pientä kivaa evästä.
Nii ja ei tarttis sataa ;o)
Kylläpäs narisin, vaikka oikeesti meillä oli ihan kivaa siellä.
Sitten illalla ei enää ollutkaan kivaa! Kurkku tuntui päivällä jo vähän kipeältä, mutta illalla alkoi kylmän väreet ja todellinen kipu. Koeta siinä sitten nukkua rauhassa, kun mökissä on jäätävän kylmä (+27astetta). Ei muuten ollenkaan tunnu tunnelmalliseltä käydä sateessa, kuumeisena ulkohuussissa... Yritin seuraavana päivänä päästä Äänekoskella lääkäriin, mutta ei ollut aikoja kunnallisessa eikä yksityisessä. Eikä seuraavanakaan päivänä.. Lopun loman sitten sairastelin. Ei niin kivaa! Nukkumaan pystyi jotenkuten istuvilteen, syömään ja juomaan ei seistenkään. Yli 2 vrk meni kahdella jäätelopuikolla (kylmä "puuhuttaa" mennessään kivasti), ruokalusikallisessa kakkua (ei kerralla vaan kahden päivän aikana) ja alle 200ml vedellä. Ei sillä syömisellä niin väliä, mutta jano oli aika kova.
No lauantaina pääsin lääkäriin Valkeakoskella (omalla paikkakunnalla ei ole viikonloppupäivystystä) ja diagnoosi oli ärhäkkä angiina. Nyt on lääkkeitä napsittu jo muutama ja elämä alkaa vähitellen voittamaan. Juoda voi jo melko tuskattomasti (tänään jo melkein 500ml) ja syönytkin olen jo hernekeittoa ja itse tekemääni sosekeittoa (NAM!). Uskomatonta kyllä, mutta kyllä oli ensimmäinen annos hernekeittoa HYVÄÄ...kas kun on riittävän nälkä.
Huomioita loman ajalta:
-Poika oppi ajamaan fillarilla ilman apupyöriä (kun huijasimme että unohtuivat muka kotiin)
-Äänekoskella ei ihan helposti pääse lääkäriin
-mökkeily on kivaa! Mökki jossa on juokseva ja juotava vesi, on tosi paljon kivempi kuin mökki jossa sellaista ei ole.
-Poika oppi melkoiseksi korttihaiksi (Uno)
-Poika opetteli lukemaan, vielä on opeteltavaa...mutta Poika onkin vasta kuukauden päästä 6 vee eikä lukemisella ole mitään kiirettä vielä.
-ei niin kiva yhdistelmiä: kuume-ulkohuussi, yö-ulkohuussi, hyttyset-ulkohuussi, hyttyset-yö, hyttyset-ulkoilu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti