sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Viimeistä kertaa

Tämä on sitten viho viimeinen postaus Toijalasta
ja muutenkin viimeinen
tänä vuonna.

Muutaman tunnin kuluttua sitä asutaan Akaassa. Tähän voisi sanoa kuin siskoni (vilkutuksia sinne Portugaliin!!): "ihan sama".

Muut on niiii--iin ahkeria, että luettelee vuoden käsityösaldoja ja minä saamaton en viitsi kuvata edes viimeisimpiä valmistuneita. Laiskimus! (ja tänäänhän oli se päivä kun ei kannata vahingossa lupailla mitään). Anoppi ja appi kävi eilen kyläilemässä ja tein edellisenä iltana (=yönä) kolmeen asti sukkia anopille lahjaksi, mutten sitten antanutkaan niitä kun ajattelin ettei kuitenkaan kelpaisi. Kai niille joku ottaja vielä löytyy. Tänään tein yhden sukan Idea Parkissa kuljeskellessani, toinenkin on jo aika hyvällä mallilla...ens jouluksi varmaan menee pukin pakettiin.. Sinne kai ne anopille tekemänikin päätyvät, kassotaan.

Uskomattoman paljon on kävijöitä ollut blogissani, kiitos kaikille ja OIKEIN IHANAA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA ihan kaikille!! (kaameea pauke tuolla ulkona, ilotulitus-sota vissiin..)

tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Joulutunnelmia

Tänä vuonna on ollut tosi kiva joulu!
Aattoaamu tosin alkoi huippurasittavana!!! kun 5 Vee ei millään ois pysynyt nahoissaan. Ihan jokaisesta asiasta oli eri mieltä, vaikka olisi ollutkin oikeasti samaa mieltä. Mitään ei suostunut tekemään, ei sitten yhtään mitään. Kun sitten ajeltiin kohti Kirkkonummea puolen päivän tietämillä (joo ja PITI lähteä ennen kymmentä), kerroin (oman version) mitä joulurauhan julistus tarkoittaa. Sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että "se ken joulurauhan rikkoo mekastamalla tai tekemällä vääryyttä joutuu tekemisiin ankaran lain kanssa. Lain vartijana toimii poliisi ja tuomiot on paljon suuremmat kuin muina päivinä". Ja sitten kuunneltiin hetkinen radio deitä (kun ei löytynyt äkkiseltään oikeaa joulurauhan julistusta) ja tunnelma helpotti heti. Hätä ei lue lakia, saahan lasta tän verran vedättää?? ;o)

Kirkkonummella 5 Vee riehu ja riemuitsi kahden koiranpennun kanssa -uskomatonta, että on koiria, joiden kanssa voi leikkiä eikä ne ärise! Voi sitä riemun määrää!!!
Veljen vaimo ja veli oli nähnyt todella paljon vaivaa ruokien kanssa!!! Ja että oli hyvää!!! Jännää, heille on odotettavissa pari vauvaa kesään mennessä..pitäsköhän jo aloittaa neulominen ;o)
Riikkakin soitti Portugalista.
Jaettiin lahjat ja ihasteltiin valmistuvaa taloa.
5 Vee sai Playmobile lentokoneen, ison pakillisen Legoja ja Lassie dvd:n. Pian lahjojen jaon jälkeen lähdettiin luistelemaan autolla Helsinkiin päin. On se muuten aika huimaa olla kyydissä autossa, mikä luisuu "sukkana" liukasta mäkeä alas nokka/perä edellä, mutta sitten kun liikutaan sivuttainkin - se se vasta huisia onkin...varsinkin kun vieressä on metrien pudotus.

Serkkutyttöjen luo pelmahdimme juuri lahjojen jaon aikaan, joten luovutimme paketit heti jakoon ja aloimme availemaan omiamme. 5 Vee sai mielettömän hienoja kirjoja!!! Viirun ja Pesosen tehtäväkirja, hurja Merirosvokirja ja uunituore Kuono kohti joulua!! Tyttöjen pakettejen sisällöistä on jonkin verran kuvia,

(mutta ne on Miehen kännykässä..ja Mies ja 5 Vee on just nyt etsimässä ulkoa merirosvojen aarretta.)

EDIT: Eivät kuulemma voineet tuoda aarretta kotiin kun se oli kiellettyä. Aarre kun oli "iso kivi, missä luki kullalla nimiä" (hautakivi, missä luki useiden sinne haudattujen kirkonmiehen nimet)

Tässä muutama kuva serkkutyttöjen lahjoista. Pienemmän neitosen pipo ja siihen vaihdeltavia koristeita. Lankana muistaakseni Lett Lop tms., huovutettu pari-kolme kertaa koneessa. Kuvassa hattuun kiinnitetty kukka, mutta tilalle voi vaihdella erilaisia koruja tai koristeen voi laittaa keskelle eteen..tai miten milloinkin. Pipoon kiinnitetyssä ruusussa on heijastavaa lankaa, kirjan päällä ruusussa ei mitään, isommassa ympyrässä kimalle väriä ja "timantteja" ja kukkasia, pienemmässä ympyrässä on kolme "timantti"sydäntä.
Isosiskolleen tein villatakin (minusta maailman parhaasta langasta Triplexistä), takista ei tullut otettua kuvia, mutta siihen kuuluvista koristeista on tässä kuva. Näitä voi laitella mielen mukaan villatakkiin tai jonnekin muuallekin (pipoon, takkiin, laukkuun, huiviin, lapasiin...). Villatakki on tuota samaa petroolin sinistä kuin näissä kuvassa olevissa kukkasissa.

Jestas mitkä määrät herkkuja emäntä oli leiponut !!!
(anteeksi tämä "emäntä"-sana, mutta jos et vaikka halua nimeäsi nettiin). Ihana tunnelma ja ihanaa väkeä!!
Isommalle tytölle tein edellisenä iltana/yönä hiiren, joka tuli vasta aattoaamuna pesukoneesta. Märkänä nappasin mukaan ja autossa tein "hänelle" housut ja huivin. Hiirestä ei tullut otettua kuvia, unohtui.

Illalla ajeltiin sopuisissa tunnelmissa kotiin ja matkalta soittelin kummipojalle (hyvin on mennyt joulu sielläkin).
Kun pääsimme kotiin, oli pukki syönyt kaikki pöydälle jätetyt piparit, juonut hänelle mukiin kaadetun glögin ja tuonut ison kasan lahjoja. Ei ollut kerinnyt vissiin jäämään odottamaan, että tullaan kotiin. Riemulla ei ollut rajaa kun paketista paljastui samanlainen autorata, minkä 5 Vee näkin minun ostavan ja joka odotteli meillä sitä että tontut tulevat sen hakemaan. Tänä vuonna ei tullut pojalle ollenkaan vaatteita, muttei näkynyt olevan ollenkaan pahoillaan ;o) Veikkaan, että kaikki hänen saamansa lahjat tulevat olemaan kovassa käytössä!!
Ja minäkin sain ihania lahjoja!! Kauneushoitolaan lahjakortti (juu, tarvetta on..) ja liiviliikkeeseen toinen (tarvetta sillekin!) ja suuren lahjakortin siivousfirmaan (JES!!). JYV lahjaksi sain 2 kerää ihanaista kitten mohairia, suklaata ja pehmoiset sukat. KIITOS!! KIITOS!!!

Sitten vielä saatiin tuikkutuolit, suklaata, ja herkkukorin. Nam!
Koko perhe saatiin yhteisesti sellainen pussilakana, jota 5 Vee ihasteli mummulassa ja kehui miten siinä oli tosi hyvä nukkua. Hmmm...onkohan nyt sitten odotettavissa että 5 Vee tulee nukkumaan meidän vieressä usein? Vai peräti niin, että kun hänellä nyt "osuus" tästä pussilakanasta, hänellä on kaikki oikeus myös nukkua siellä?

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Hyvät katsojat, arvonta on päättynyt!

Äärimmäisen tarkan, tieteellisesti (arveluttavan) menetelmän avulla on suoritettu arvonta Miehen tiukassa valvonnassa.

Arvonta suoritettiin numeroimalla osallistujat "ilmoittautumisjärjestyksessä" luvut 1-33, koska tarvittiin kuudella jaollinen luku, loppuun lisättiin 3 ja saatiin 36. Mikäli voitto tulisi jollekin kolmesta viimeisestä numerosta, arvontaa suoritettaisiin uudelleen niin kauan kunnes jokin muu numero voittaa.
36 jaettuna 6 saadaan 6 riviä. Papunetin Paikasta paikkaan pelin "onnenpyörän" avulla arvottiin ensin voittaja rivi (1-6) ja saatiin rivi 4 (=numerot 19-24). Seuraavaksi arvottiin tältä riviltä voittaja numero (numerot siis 1-6) 2.

JA voittaja on.... (*pärinää*)
Taiska
ONNEA!!

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Semmosta..

Unohdin mainita, miten pitkään tuohon arvontaan voi osallistua. Arvonta suljetaan joulupäivänä johonkin mielivaltaiseen aikaan.

Kukaan ei ole (vielä ainakaan) uskaltanut laittaa mitään kritiikkiä ja/tai parannusehdotuksia kommentteihin. Mietin tosin tänään, että varmasti toivotaan että kirjoittaisin loogisemmin ja "oikeemmin", mutta minä satun nauttimaan tälläisestä "ajatuksen"virrasta...ja tuskin muutan sitä, vaikka lukijalle olisikin miellyttävämpi lukea oikein kirjoitettuja sanoja, täydellisiä lauseita ja loogisesti rakennettuja asiakokonaisuuksia. Minoon tälläinen rönsyileväinen.

Huomenna ois työhaastattelu, saas nährä kui muijjan käy. ;o)

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Onnistumisen iloa!

Hain viime viikolla poikaa päiväkodista ja hänellä oli hieman nenä "ruvella". Kyselin sitten, että mitä on tapahtunut.
5 Vee: mää hyppäsin naamalteen maahan!
minä: Jaa. Miten se silleen? Epäonnistuiko se hyppy jotenkin?
5 Vee: EI ! ku se onnistu, mä yritinkin hypätä naamalleen!
(*äärimmäisen ylpeänä*)

mitäs minä siihen sitten..

Lupasin joskus, että pidän arvonnan sitten kun kävijälaskuri ylittää 15 000 ja "tilaajia" on sata. No nyt on!
Toisten blogeja lukiessa olen nähnyt jos jonkinmoista hyviä kysymystä ja olen kovasti pohtinut mitä sitä itse kysyisi. Kiinnostaisi tietää, miksi blogissani on käyty näin monta kertaa
ja mitä tässä pitäisi muuttaa & parantaa
ja mitä "etsit" blogistani ja löysitkö sitä
ja mitä blogini lukijat ajattelevat elämästä, kuolemasta, rahasta ja rakkaudesta
ja miksei "live" ystävät ja sukulaiset kirjoita mitään kommentteja
ja kaikkee...
JA MÄ EN OSAA PÄÄTTÄÄ!!

Eli arvontaan pääsee osallistumaan kertomalla jotain ajatuksiaan (penni ajatuksistasi).
Toivon, että laitat myös jonkin yhteystiedon (blogin osoite/ sähköpostiosoite) johon voin laittaa viestiä mikäli voittoarpa osuu kohdallesi.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Kuvameemiä (vähän)

Osa 1: Keittiö


Näkymä keittiön ikkunasta.






Ihana ilma vai mitä?






Ja sitten toinenkin kuva
(samasta) keittiön ikkunasta..
















Meillä kuulutaan siihen "uskontokuntaan", joka uskoo, että pannut, kattilat, juustohöylät ja varsinkin voi(tms.)veitset säilyy huomattavasti paremmin jääkaapissa.













Kukaan ei kysynyt, mutta kerrompa silti...
meillä on jääkaapissa aina (paitsi oikein huonona päivänä) näitä (5% "kermaa" ja suppoja).
Se, milloin näitä ei ole, on yleensä sellainen hetki kun erityisen kovasti tarvitsisi.
Kun 5Vee oli vauva, meillä oli "näitä-meillä-on-aina" -ryhmässä myös iiiiiisso kasa pilttipurkkeja ja tutteli vellejä. Ihanaa että se aika on jo ohi! Posted by Picasa
Kaksi puuttuvaa veljestä:
Eero ja Lauri.

















Lauri on Timonkaksois veli - ei ihan identtiset kaksoset.
Lauri on iloinen ja hellyyttävä luonne, joka rakastaa lapsia.
Lauri yhdistelee mielellään metsänsävyjä (tässä metsänvihreät huosut) perusväreihin (punaiseen paitaan), kokonaisuuden hän kruunaa pirteällä turkoosilla huivilla.
Laurin elämän tärkein elämänarvo on ehdottomasti rakkaus.


Eero on pukeutunut muodikkaaseen keltaiseen liiviin ja jäniksenruskeaan pukuun. Kaulassaan hänellä on puna-oranssi huivi.

Luonteeltaan Eero on arvoituksellinen, mutta rakkaille ihmisilleen äärimmäisen luotettava ja lämmin. Eerolla on elämäntehtävä on parantaa maailmaa (edes yhden lapsen maailmaa..ja edes vähän).

Eeron tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu matkailu ja hän aikoo muuttaa kauas Suomesta ollakseen avuksi jollekin pienelle.

Halailemisiin!

Lisää pupuja ainakin täälä ja täälä! TEE SINÄKIN!!

Tämä kuva on ihan pakko laittaa, että ymmärrätte miksi minulla aina kestää postittaminen niin kauan (ANTEEKSI Krista!!) . Kuvameemiin kuvia kuvaillessa tuli vastaan "maisema keittiön ikkunasta"..ja kuvatessa näkyy tämä...
Eli ihan näin kamalan pitkä matka olisi tuonne postilaatikolle.... Sinne ei vain voi tunkea paketeita, eikä ilman postimerkkejä kirjeitä eikä mittaamatonta ja pakkaamatonta heijastinlankaa sellaisenaan.
Pöh! miten huonoa palvelua postilla ;oD))

Pääsin vähän töihin, ei enää kerkiäkään postailemaan niin usein..eikä just paljon muutakaan.. Posted by Picasa

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Lisää messukuvia

Ensi se ei postaa moneen päivään ja sitten se postaa koko ajan... Viides postaus tämän vuorokauden puolella...Oiskohan jo vähän liiottelun makua??

Well, anyway...
Tässä kuvassa näette elämäni ensimmäisen Noron. En tiedä, onko tämä rakkautta, mutta jotain kuitenkin. AIVAN ihanat värit!!! Piti ihan pidellä lompakosta etten olisi enempää ostellut. Yleensä ostan uutta lankaa vain yhden kerän/vyyhdin, koskaanhan ei voi tietää jos vaikka ei tykkääkään ko. langasta. Se, mitä tästä tulee, ei vielä ole tiedossa, mutta ihan varmasti jotain..ja pian!
Noron edessä komeilee kaksi komeaa lintua. Mielettömän hienoa työtä! Kävi näiden kanssa vähän hassusti... Katselimme 5 Veen kanssa ja varoittelin ettei hän saa koskea ettei vain pudota tai muuten särje...ja sitten minä mähläkäpälä otin ja tiputin tuon lokin. Nokkahan siinä poikki menee kun kopsahtaa päin pöydän pintaa. Dääm! Eihän sitä sitten ilennyt lähteä eteenpäin ostamatta. Ei sillä, sain ainakin tosi kauniin lintusen!! Lintu käärittiin kauniiseen pakkaukseensa ja sain viedä mukanani myös tuon rikkomani. Kyllä nolotti! mutta ei auta pinnistäminen kun on jo housussa..

Tässä vielä samat linnut muiden aarteiden kanssa samassa ryhmäkuvassa.

"Timantit"(värittömät ja turkoosit), kukat ja jalkapallo on Helmimeren tiskiltä rakkaudella valittuja. Helmimeren tiskillä kerkisimme rupattelemaan kivan naisen kanssa (tai oikeastaan hän rupatteli 5 Veen kanssa, ei minulla siinä mitään virkaa ;o) ). Siellä näimme myös Meerin. oli puhetta näistä kun neuloin sukkaa Stepistä.

Kukkien alapuolella on kivestä tehty riipus, josta on tarkoitus tehdä joko kaulariipus tai silmukkamerkki. Veikkauksessa suuremmat panokset laittaisin silmukkamerkille, mutta saa nährä ny..









5 Vee:n aarteet:
Action manille college/fleecepuku, nukelle pipo ja käsineet (joista kerroin aiemmassa postauksessani) sekä (lahkeiden välissä) kaksi kivinäyttelystä löydettyä aarrekiveä (on muuten ÄÄRIMMÄISEN TARKKAAN valitut!!). Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä pojan saama hyrrä. Nurja designin lähellä oli työnäytöspaikka jossa oli koneita, puuta ja pari miestä. Poika katseli silmä tarkkana, hänestä tämä oli varmaankin messujen mielenkiintoisin paikka. Pari poikaa sai hyrrän ja 5 Vee myös, ja voi sitä ylpeyttä!! (kiitos Modan myyjälle poikani jutun kärsivällisestä kuuntelemisesta!!)
Sekalaisia käyntikortteja (laitan tänne ettei tiedot häviä vaikka kortit takuulla katoaa):
tuolla Rannan lelupajassa on upeita käsinukkeja, Oranssit tekee mielettömiä leluja yms.!
Noita kahta muuta en nyt muista mitä olikaan kun poika ne nappasi mukaansa ja sanoi tarvitsevansa. Posted by Picasa

Messukuvia

(voi että olen innoissani tästä Picasasta!)

Modasta oli messutarjous:
35€ määräaikaistilaus (5+1 numeroa)
sis. kaksi Modaa (toinen uusin ja toisen sai valita muutamasta edellisestä numerosta), 2007 kalenteri, mohair keränen ja rentouttava kylpy-juttu.






Anu Harkin Nurja designista ostin tämän ihanuuden.
Utelin samalla Anulta tietääkö montako Apupupua on tällä hetkellä perillä SPR:llä.
En oikein ollut uskoa, että vain noin tuhat!
Menkääs nyt hyvät naiset ja herrat viemään pupuja postiin! (juu, itselläkin on edelleenkin kaikki 7 apupupua tuolla olkkarissa..)
Raijan Aitalta ostin sammaleen vihreää Wollia (tämä oli yksi, mitä oikeastikin "lähdin ostamaan" messuilta). Samalla pojan kanssa päätimme ostaa pienen vyyhdin "hiuksia" (eli nuo harmaat pellavakuidut).

Kesäloma reissulta palattuani löysin Raijan Aitan sivut ja että harmitti ettei reissulla käyty siellä vaikka lähettyvillä oltiin (no eikös reilu 100 km olekin aika lähellä??).

Kuulostaa järkevältä yhdistelmältä tuo villa ja pellava. Tästä tullee sukat..tai tumput...tai joitan muuta...ei sitä koskaan tiedä ;o)







Nämä Honkarinteen tilan langat vakuuttivat haluavansa Toijalaan, mikäs minä olen estelemään. Pöydällä oli ihania lampahia ja kiva kärmes, melkein samanlainen kuin pojalla oli mukaanaan (hänellä vain oli alpakasta tehty ja pöydällä oli lampaanvillasta huovutettu ja sisällään oli rautaa). Myynnissä oli myös toinen toistaan ihanampia tuotteita, huoh!
Posted by Picasa

Poncho

MLL puheenjohtajapäiville piti keksiä jotain ja tein tälläisen vapaalankahuovutuksen.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy ruskea sidelankaruudukko ja sen päälle vihreää hahtuvaa sikin sokin ja sen päälle vaaleanpunaisia ruusuja. Hahtuva on varmaankin jompaa kumpaa kotimasta, liukuvärjättyä.

Huivi on tämän kuvan jälkeen kääritty allaolevaan lakanaan ja heitetty koneeseen hienopesuohjelmalle (40 astetta).

Kerran koneessa ollut huivi irroitellaan lakanasta, käännetään ja päälle levitellään hahtuvaa sikin sokin, lisätään ruusut ja laitateen uudastaan koneeseen.
Samat ohjelmat ja asteet.

Konesta tultuaan onkin sitten valmis. Ajattelin ensin, että laitan vähän kimalletta ja "timantteja", mutta enpä sitten viitsinytkään. Ihan ok on näinkin.


Toisessa kuvassa huivi on valmiina (ja itsasiassa jo monta kertaa käytössä olleena).

Tunnistaako kukaan kirjaa, joka on huivin alla?
Marjo varmaan ainakin ;o)
Terkkuja täältä! Posted by Picasa
Pitää ihan testata kun löysin Picasan.

Tässä kuvassa messuilta ostamani Arjangon angoralanka. Posted by Picasa

Narinaa ja messukuulumisia

Käsi ylös kuka on kyllästynyt siihen, että aina on jossain vikaa! Silloin kun blogger toimii, vuodatus on nurin ja taas päin vastoin! Voi ruma sana! Oiskos vähän liian kätevää jos blogilistalla näkisi, millä tarjottimella blogi makaa!? Siis, jos näyttää siltä, että nyt on vuodatus nurin, ei tarvitsisi kahlata läpi tsiljoonaa virheilmoitusta!

No joo, se siitä marmattamisesta, siirrytään suoraan iloisiin asioihin!
Tänään oli siis SE päivä! Pääsin vihdoin sinne messuille, toisin ei lykästänyt niin paljoa että olisin yksin voinut kierrellä. Menin 5 Vee pojan kanssa... Päivä meni itse asiassa erittäin hyvin, hauskuutin kanssa messuajia systeemeilläni. Poika narulla kiinni neulekassissa -> kädet vapautuvat neulomaan ja lapsi ei niin helposti pääse unoht..eiku häviämään.

Ihania ihmisiä tapasin, ainakin kaksi blogi-tuttua.
*vilkutuksia!!*

Jännä juttu; kun neuloo kierrellessään kädentaidon messuilla, on se suuri hämmästyksen aihe monelle ;o)
Minusta se on varsin mainio paikka neuloa..vaikkakaan ei hirveän monia sukkia kerinnytkään valmiiksi saamaan kun piti vähän väliä hiplailla jotain toinen toistaan ihanampaa lankaa tms. Mentiin aika pitkälle lapsen ehdoilla esim. Angorinalta halusi lankaa, josta pitäisi hänelle pipo tehdä...mitä siinä äiti voi muuta sanoa kuin tiedustella mitä väriä saisi olla ;o)
Pojasta on muuten sukeutunut varsin tarkka langan valitsija. Materiaali saisi mieluiten olla alpakkaa (on hänen ihan ehdoton suosikkinsa), mutta merinovilla ja angorakin käy. Angorinan kojulla valitsi nimenomaan sellaisen langan, jossa on angoraa, tavallinen (varsin ihana) villa ei käynyt. Värikin oli minusta varsin erikoinen valinta ikäiselleen mieshenkilölle (kuvia huomenissa).
Arjangosta halusi myös villa-angoraa (mielettömän pehmeää!! ja takuulla lämmintä). Kipuapu villa-silkkilangan perään jäi katsomaan hyyyyvin haikeana kun en ostanut (jostain syystä minä en pidä silkin neulomisesta). Ehkä joskus vielä..

Meillä poika leikkii myös nukeilla (minusta on hyvin tärkeää myös pojille leikkiä vähän "pehmeämpiä" leikkejä ja siksi olen koettanut rohkaista myös nukkejen pariin) ja koetimme katsella hänen nukeilleen vaatteita. Eipä ollut pienehköjen nukkejen vaatteita, BB:lle kyllä oli. Yhdellä kojulla (anteeksi, en muista kuka..siinähän se oli Angoriinaa vastapäätä) erittäin ystävällinen nainen lupasi, että jos 5 Vee tulee ens vuonna messuille, silloin on myös pienemmille nukeille käypäisiä vaatteita. Häneltä ostimme pipon ja lapaset hinta yht. 1€, ei ollenkaan paha! ;o) Action man sai toisaalta collegepuvun (minen todellakaan ala vääntämään koneella pieniä vaateparsia!) vaikkei niillä yleensä ole mitään vaatteita päällään, ne kun (kuulemma) ui jatkuvasti.

Meillä ei kunnon kuvia saa milloinkaan, mutta ei varsinkaan näin pimeällä..eli kuvia löydöistä vasta huomenna.

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Messuille

Tjaa-a...oiskohan tässä toistoa jos kerron, että huomenna on messupäivä- JEE!!
Ei onnistunutkaan tänään, piti pojan päästä vauhtivekaroihin.
Olen lueskellut muiden messukuulumisia ja odotan malttamattomana!! Tein tänään vähän vapaalankahuovutuskokeita...saas nähdä mitä niistä vielä syntyy..Tarkoitus oli, jotta olis huomenna valmiina mutta mulla oli liian VÄHÄN hahtuvaa! Heh..on sitä vissiin muutama kilo vielä, mutta vääriä värejä tähän käyttöön. Toinen koe-kappale tuli just koneesta ja tuli...hmmm...vähän erikoinen... Vapaalankahuovutin kassin... Kuvia otan sitten kun päivä valkenee tai messuilla tai jossain joskus... Idea sinänsä on ihan kehittelemisen arvoinen. Yhden mokan tajusin jo siinä vaiheessa kun kassi oli koneessa huopumassa, mutta mitäs sille silloin enää olis mahtanut niinpä annoin pyöriä loppuun asti. Tein vapaalankaviritelmän tavallisen (kaupan-)kangaskassin (sellaisen, mitä myydään muovikassin asemasta kassalla) päälle ja se tietenkään puuvilla ei kutistu niin kuin villa...eli kassin vuorit on nyt sitten ruttuiset. So what!
Ugh!

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Salaisuuksia ;o)

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Huomenna olis messupäivä, JES!!

Nukuin viime yönä alle 3h, nyt alkaa "vähän" jo pätkimään...

SNY:lle en (ainakaan varsinaisesti) ole vielä paljastellut
henkilöllisyyttäni.

Mies on työnsä puolesta kylpylässä ja minusta se on kerrassaan vääryys! Vaikka maanantaina oltiinkin koko perheen voimin myös samaisessa kylpylässä. Oli hyvin rentouttavaa ja mukavaa, poika käyttäytyi vielä illallakin (klo 19-20) ravintolassa varsin mallikkaasti, söi lautasensa tyhjäksi asti kertaakaan mutisematta, söi päälle vielä jäätelö-vohveli-annoksen ja sitten kysyi tarjoilijalta saakos kokkia käydä kiittämässä. Sai kiittää ;o) Meillä vissiin tehdään kotona liian mautonta ruokaa kun pisteli innoissaan melkoisen tulisen ravintolaruoka-annoksen.

Nähdään messuilla!

Edit: niin se vielä unohtui, että olen pohtinut yhtä asiaa..
pitäsköhän pitää sitten arpajaiset kun blogillani on 100 tilaajaa (nyt on 97) ja 15 000 kävijää tulee täyteen? Jälkimmäinen tulee varmaankin nopeammin kuin ensimmäinen...pitäskö vai ei, kas siinäpä pulma..?

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Käsityömessuasiaa

Onkos messuille lähtijöitä??
Treffataanko johonkin aikaan jossain?

Toikan kanssa olen sopinut, että jos joku tarvitsee jotain tiettyä väriä esim. putkista tai Bulky-lankaa, kerään listan ja Toika tuo messuille. Heillä ei ole mahdollisuutta tuoda sinne kaikkia värejä, mutta ottavat mukaansa mikäli ilmoitetaan.
Eli jos mielessäsi on jokin Toikan myymä tuote, ilmoita siitä minulle mahdollisimman pian niin minä ilmoitan heille. Tämä ei ole maksettu mainos enkä minä hyödy tästä yhtään mitään, kuhan tarjoudun avuksi kun asun lähellä.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa.Odottamaan tosin voi joutua hieman, sillä vaikka tiedän mitä tulette saamaan, en ole vielä tehnyt näitä yllätyksiä. Lähtee postiin kuitenkin reilusti ennen joulua.

Lisään tähän vielä hyväntekeväisyysaspektin:eli mikäli ilmottaudut tähän voit valita joko lahjan itsellesi tai voit vaihtaa oman lahjasi hyväntekeväisyyteen meneväksi. Eli teen "puolestasi" (sinun lahjanasi) apupupun SPR:lle ja toimitan sen suoraan SPR:lle (menee samalla kyydillä kuin muutkin tekemäni). Jos valitset apupupun, lähetän sinullekin jotain ihan pikkuruista itsetehtyä.

Huomaathan, että tarvitsen myös postiosoitteesi (sen voi lähettää sähköpostitse myöhemmin)

Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna :)
Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.

Minä bongasin alkuperäisen tekstin Äitiyttä ja elämää -blogista, ja sinne kerkisin mukaan:) Tuota tekstiä muokkasin hieman ;o) toivottavasti tämä sallitaan ;o)

Edit: tämä on nyt hieman muokatussa muodossa edelliseen verrattuna..samalla sain tämän tähän ylimmäiseksi..

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Heijastava lanka




















Varsinkin nämä pimeässä otetut heijastuskuvat on tosi surkeita, mutta laitoin ne nyt kuitenkin koska niistä näkyy kuitenkin tuo, kuinka heijastavat.




Punaisessa koirapipossa ja sinisessä peruspipossa on käytetty heijastavaa villalangan seassa. Ainoana heijastimena ei riitä, mutta on toki oiva lisäapu.









Ruskea-turkoosissa huovutetussa hatussa on käytetty heijastavaa lankaa sydänkuviossa (kuvio on ommeltu langalla kiinni).

Oranssin lettipipon päällä olevassa hiiressä on silmissä ja viiksissä heijastavaa lankaa. Punaisessa huovutetussa pipossa heijastavalla langalla on ommeltu Turmalin pätkä kiinni valmiiksi huovutettuun pipoon.







Edit: haamuilen kun koetan päästä bloggerin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miltä tämän sivun pitäisi näyttää..Blogger on voitolla 8-0

Anna hyvän kiertää

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa.
Odottamaan tosin voi joutua hieman, sillä vaikka tiedän mitä tulette saamaan, en ole vielä tehnyt näitä yllätyksiä. Koetan saada postiin kuitenkin reilusti ennen joulua.

Lisään tähän vielä hyväntekeväisyysaspektin:
eli mikäli ilmottaudut tähän voit valita joko lahjan itsellesi tai voit vaihtaa oman lahjasi hyväntekeväisyyteen meneväksi. Eli teen "puolestasi" (sinun lahjanasi) apupupun SPR:lle ja toimitan sen suoraan SPR:lle (menee samalla kyydillä kuin muutkin tekemäni).

Huomaathan, että jos valitset lahjan itsellesi, tarvitsen myös postiosoitteesi (sen voi lähettää sähköpostitse myöhemmin) ja jos valitset apupupun, osoitettasi en tarvitse.

Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna :)
Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.

Minä bongasin alkuperäisen tekstin Äitiyttä ja elämää -blogista, ja sinne kerkisin mukaan:) Tuota tekstiä muokkasin hieman ;o) toivottavasti tämä sallitaan ;o)

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Kokkiko?

Lapsen suusta:
Eilen tuli aamulla joku lasten ruokaohjelma, jossa kokki ja lapset teki jotain syötävää. Poika hetken katsottuaan:
-hei! Ei toi oo oikee kokki!! Se on streptokokki.
;oD))

Selailin tuossa "saapumisosoitteita" ja hämmästelin, miten google on löytänyt sivuilleni hämmästyttävän usein...ja hämmästyttävillä hakusanoilla (tämän blogin sisältöön nähden kummallisin tais olla "rento sporttinen sisustus").

perjantaina, marraskuuta 03, 2006

ILOA JA AURINKOA!

KIITOS, KIITOS, KIITOS!!!
Kyllä kannatti tänään avata ovi kun kello soi!
Reippaalla postipojalla oli kädessään kirjekuori, joka ei mahtunut luukusta sisään. Jäi muut postit sille sijoilleen eteiseen ja ryntäsin keittiöön avaamaan. Ajattelin, että on varmaankin SNY:ltä (vihjaili muutama päivä sitten, että saattaisi olla postia tulossa), mutta sitten kuoressa olikin nimi.. Yhdellä raivokkaalla repäisyllä kuori auki ja..

Voi sitä ilon määrää!!!!!!!
OIKEESTI!!! KIITOS, KIITOS !!! Olen halutellut ostaa tuota Stepiä lisää, mutten ole raskinut (joo, ei oo tyypillistä ollenkaan). Ja suklaata ja ihana talvimaisemakortti ja pitsihaarukka ja bambupuikot!!!! Voi tätä ilon päivää!!! (BTW, mies "vähän" piti outona minun riemun määrää..).
Bambu puikkoja minulla on yhdet, mutta ne on paksummat (eikä se mitään ois haitannut vaikka olis olleet saman vahvuisetkin) ja tykkään kovasti niistä. Ainoa vain, että minusta ne on sen verran tyyriimpiä, etten toisia ole raskinut ostaa (ajattelin, että rajansa se on ylellisyydelläkin). Ja ny mää sai sellaset! *huokailee*
Kortista käy ilmi, että asialla on Sny-A (ei nimestä sen enempää kun en tiedä, minkä verran hän haluaa itsestää kertoa netissä).


Ja arvaas A mikä tässä oli hauskinta! Minulla oli pöydällä levällään kahvikuppi, papereita, yksi kirja, lankaa, virkkuukoukku ja läjä kyniä.
Ovikellon soidessa olin piirtämässä vasenkätistä ohjetta haarukkapitsiin.

Paketin avattuani siinä minä sitten tyytyväisenä nutustelin suklaatasi, hörpin kahvia ja piirtelin.

Jännä muuten, että miehen ilme oli "hieman" säälivä ja kummastunut kun pakotin hivelemään
niitä puikkoja (on kuulemma sileät) ja lankaa (tuntuu kuulemma langalta). Miten se ei ymmärrä!!!!?? ;o)

Ohje, jota olin piirtämässä tullee kohta (jos blogger sen suo) Vasen on oikea-blogiin.

Lisäkysymys ystävänkirjassa!

Harmittelin kun ystän kirjassa on ystäviä, mutta kaikki eivät ole (VIELÄ) omalla suosikkilistalla..enkä löydä mun ystävii!!

Niinpä lisäsin sinne kysymyksen, olisitteko niin kovin ystävällisiä, että käsivitte vielä vastaamassa tuohon uuteen kysymykseen!?

Mulla on kyllä muutakin asiaa, mutta joku rontti on hävittänyt kameran kaapelin! Niinpä tulossa on uusi päivitys..sitten kun/JOS kaapeli löytyy (infrapuna tms. olis kiva..se ei varmaankaan häviäis niin helposti). Mutta jotain kivaakin, tulostimen kaapeli on kyllä tallessa...tosin tulostimessa ei ole mustetta...ettei se ilo niin kovin pitkä ollutkaan.. ;oD)) Elämä on..

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Korusetti



Posti on kuulemma hoitanut tehtävänsä ja koru on perillä.

Tälläisen korusetin tein korunvirkkusvaihdon tiimoilta Heklalle. Kaulakorussa lähinnnä ketjuvirkkausta, johon on liitetty miljoona nappia. Rannekoru on kiinteillä silmukoilla virkattu "levy", joka kiinnitetään ranteeseen napein. Somisteena on myös tässä miljoona nappia.

Heklalle sanoinkin jo, että jos ei tykkää, niin tästä saa ainakin itselleen ison kasan nappeja ja vähän Wetterhofin villasilkkiä. ;o)

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Ta-daa!


Ihan on tarvinnut kouluja käydä, että keksii näin kuvaavia otsikoita ;o) Ei ole vuodet hukkaan menneet ;o)

Jotain on tullut tehdyä...
Ja postiin vietyä...

Olen varmaan maailman huonoin salailija, ei sitten millään malta..


Mulla on kyllä aika paljonkin valmistuneita töitä, mutten ole saanut kuvattua (plää!). Ehkä joskus tällä viikolla sitten..

Marju: Ruususen ohje tulossa, siihenkin vain tarvitaan valokuvia (tai voishan ne kuvat tietty piirtääkin...jos viitsis..)..eli koetan saada senkin kuvattua tällä viikolla (mahd. jo huomenna tiistaina).

Taitaa kuume olla taas nousussa kun PALELTAA!!!

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Talvi

Tänään tuli Toijalaankin lunta.
Mies miettii, mikä olis kätevintä:
a) vaihtaa itse talvirenkaat
b) vaihdattaa renkaat liikkeessä
c)vaihtaa koko auto "uuteen" (lue:johonkin toiseen käytettyyn autoon)
mutta tänään Aamulehdessä oli Köyhällä ja Pojalla lyömätön tarjous, kun ostat asunnon he maksavat renkaanvaihdon liikkeessä (kun ostoksen summa on alle 200 000€) tai asunnonvälittäjä vaihtaa itse renkaasi(jos summa on yli 200 000€). Eli oiskos sitten muuton aika ;oD))

Melkein jo laitoin innoissani Heklan korun kuvan tänne, vaikkei se tietenkään ole vielä perillä vaan tuossa odottelee postiin pääsyä.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

UHKAUS!

Jos et nyt blogger toimi, lähden tästä Vuodatuksen puolelle!

Tämä on nyt kolmas kerta kun yritän päivittää ja jos ei onnistu, revin pelihousuni!

Tällä viikolla sain IHANAN korusetin Möhönasulta(en uskalla linkittää, lisään myöhemmin jos onnistun), jonka kuvaa blogger ei tietenkään suostu julkaisemaan.

T:nimimerkki Hieman Sapekas

Edit:
no oho! Kannatti näköjään uhkailla! Nythän täälä on kaikki viestit nätisti järjestyksessä.

Nuo kuvat on kyllä (*huoh*) taas ala-arvoisia. Mutta nyt kun tämä blogger alkoi toimimaan.. ja ehkä saan huomenna otettua uudet valoisamman ajan kuvat (paitsi tietenkään en ala laittelemaan epämääräisiä nyssäköitä takasin tuonne olkkarin nurkkaan...en edes kuvan takia).

lauantaina, lokakuuta 28, 2006

Pikaisesti

Kirjoitin äsken piitkän päivityksen, mutta sitten tämä meidän Blogger-ystävämme ei suostukaan toimimaan. Mielessä on "muutama" ruma sana, mutta jääköön sanomatta.

Tällä viikolla sain AIVAN IHANAN KORUSETIN (josta tämä blogger ei nyt sitten suostu julkaisemaan kuvaa!).
Laitan joskus myöhemmin lisää juttua ja kuvia, nyt ottaa liikaa päähän! (siis ei tietenkään se, että sain ihanan korusetin vaan se, ettei tämä juuttaan blogger tee niin kuin tahdon!)

Hengissä

Kaamea syysflunssa taltutti tämän sitkeän tallaajan. Meni noin 1½ vuorokautta ihan hukkan, tuli vain nukuttua. Itseasiassa siinä kävi vielä niin nolosti, että vein lapsen hoitoon keskiviikkona kymmen maissa. Tulin kotiin ja kun väsytti vietävästi, ajattelin vähän lepäillä ennen kuin aloitan työt. No, puoli kuudelta soitettiin päiväkodista kun ei lasta ole haettu. Nukuin sitten "aika" syvää unta, ei mitään muistikuvia koko päivästä. Mulla on kyllä joskus ennenkin korkea kuume vienyt "tajun" samankaltaisesti. No, well..ei tässä enää mitään, perjantainakin olin jo kaveria jeesaamassa (16 istuinosaa ja 13 selkänoja-osaa purettuna ja nyt käsieni kunto...). Toisaalta ihan hauskaa oli kun oli kivoja ihmisiä seurana...vaikka illalla olin kyllä "vähän" poikki (ei sillä, että työ olisi ollut kamalan rasittavaa, mutta kuumeessa se vain kerkis sittenkin viemään voimat).

Heh! Vitsi, tiedän miten tylsää on lukea tälläistä narinaa, mutta en (kai) minä aina valita?!

Mutta oli tällä viikolla jotain kivaakin! Sain nimittäin näin ihanan korusetin!!

Tällä viikolla olen pistänyt (alkuviikosta aloitin, ennen kuin tuo tauti iski) vähän hulinaksi. Tämä kuvan kaaos alkoi lopullisesti ahdistamaan (okei, kuvaa on pikkuisen dramatisoitu, yritin nimittäin penkoa tuolta kasan alta jotain):.

Niinpä asialle oli tehtävä jotain.
Mitkä on lähtökohdat?
-lankaa on paljon ja osaa niistä haluan jatkossakin säilyttää olkkarissa
-osa langoista laitetaan komeroon
-meidän sisustus ei ole peräisin mistään huonekalukaupasta vaan on hmm..omaperäinen..pääosin 1920-1960 luvuilta
-mitään kaappia ei mahdu kulmaukseen
-avohyllyillä langat on kamalan sekaisen näköisiä (ai tolleen nurkkaan kasattunako ei ole...)
-mitkään muovikorikasat ei houkuttele, kori-korit ei pysy kasassa eikä oikein istu muuhun sisustukseen

Niinpä kiertelin ja kaartelin seutukunnan kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia, oikeastaan vähän vailla varsinaista päämäärää (silleen parhaat löydöt tehdään!). Kunnes alkuviikosta löysin tämän:

Ja nyt meillä on pulsaattori olohuoneessa.

Kerran meinasin ostaa pyörätuolin, mutta se oli niin huonossa kunnossa metaliosiltaan etten viitsinyt lähteä korjuuttelemaan. Meillä on eteisessä kampaamotuoli (joka näyttää hammaslääkärin kidutustuolilta), vanhan jalallisen föönin ostin jalkalampuksi (vielä tosin teettämättä muutostyö), autotallissa odottaa seinälle asentamista valtava (koulun vanha) liitutaulu ja kainalosauvat.

Hmmm....taidan olla vähän outo ;oD))))

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Kotihoidontuen kuntalisä

Kirjoitin viimeyönä lehteen juttua aiheesta kotihoidontuen kuntalisä...lähinnä toiveikkaana, että se tulisi käyttöön Toijalaan. No, sitä ei nyt sitten tule ainakaan toistaiseksi lehteen. (älkääkä ärsyttäkö kysymällä miksi!) (ja joo, en käyttänyt jutussa sulkuja toisensa perään, vaan koetin olla kovin asiallinen ja johdonmukainen...joita taas täälä en yritä..)

No well...poikaa hoidosta hakiessa (jokin ristiriita tässä??) kerroin pojalle mitä tarkoittaa kuntalisä. Tai no okei, kerroin sen niin, että lapsikin ymmärtää: "olisko hyvä, jos Toijalassa maksettaisiin perheille vähän enemmän rahaa, jotta perheet vois hoitaa lapsiaan kotona. Ei tarviis mennä hoitoon." (tähän yhteyteen ei minusta sopinut ollenkaan se seikka, että tässä on nyt puhe alle kolmivuotiasta. Asia ei siis oikeasti koske meitä ja vaikka kuntalisä tulisikin käyttöön se ei meitä hyödyttäisi yhtään, meille kun ei varmaan tule lisää lapsiakaan) No mutta kuitenkin...
5 Vee (hetkeäkään epäröimättä) hihkaisi "JOOOOO!!!"
Jonka jälkeen minä pyysin tarkennusta miksi se olisi tärkeää.
Ja tämä ihanuus vastasi: "no kun sitten niistä lapsista tulis onnellisempia".
Onnen ja ylpeyden kyyneliä pidätellen kysyin vielä "entäs tulisko aikuisistakin sitten onnellisia". Kuulemma tulis. Mutta sitten tuli syvä huokaus ja jatkoi "mutta sitten pitäis pitäis ryöstää kaikki säästöt".
;o)

Täytyy sanoa, etten minä osannut asiaa noin hyvin kertoa pähkinän kuoressa; juuri tuostahan on kyse perheen kannalta, siitä, että voi olla/tulla onnelliseksi. Onni löytyy arjesta!

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Ei oo mulla yhtään (live) ystävää

Ainakaan ton ystävänkirjan mukaan minulla reppanalla ei oo yhtään live ystävää ;o)
Onneksi yks sisko on ja netti-tuttuja monta!

Ihan silleen lähes huomaamattomasti yritän tässä vain vihjailla... että ystävänkirja on tuossa oikeassa laidassa, linkkilistan ylimpänä...JA SINNE SAA KIRJOITTAA !!
;oD

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Eero ja se toinen

Viime viikonloppuna sain Vapaaehtoistoiminnan johtamis-kurssilla valmiiksi Eeron ja Laurin, kuvia en vain nyt (vieläkään) kerkiä ottamaan. Nyt on koossa kaikki 7 Apupupu-veljestä! Päätin, että sen verran teen. Nyt teen lisää enää vain, jos ihan välttämättä tekee mieli. Puputsille lupasin tehdä hänen synttäreidensä kunniaksi kaksi pupua ja viisi tilkkua Vaakapeittoihin. Nyt on puput tehty, tilkut vielä tekemättä.

Kiva oli huomata siellä kurssilla, etten suinkaan tällä kertaa ollut ainoa, joka neuloi. Siellä valmistui ainakin Step-sukat, sormikkaat+jotain muuta, poncho..ja minulta myös step-sukka (toinen tekemättä).

Koska tipahdin langattomasta het kuun ensimmäisenä päivänä, olen vähän täydennellyt varastoa...Ostin myös ihka ensimmäiset bambupuikkoni ja pikkupyöröt sukan neulmista varten. Nuo pyöröt on kyllä parhaat Addit joita minulla on. Kaikki niistä Addeista tuntuu tykkäävän, paitsi minä. Varsinkin sellaiset paksut Addit, joissa on "letku" puikkojen välissä, on minusta tosi kamalat! Mutta nää taitaa olla makuasioita, joihin vielä jokaisen oma käsiala vaikuttaa.


Tänään oli aamulla jo auton ikkunat jäässä. Pöh! Talvi tulee.
Poika könysi siinä auton luona ja vaati saada sen "lumilaudan". Minä ihan hölmönä, että minkä ihmeen lumilaudan, eihän meillä seillaista ole. Kun ei äiti ymmärrä niin pitää puhua lujempaa, "ANNA NYT SE LUMILAUTA MULLE".
Johon minä edelleenkin ihan yhtä hölmistyneenä etten tiedä mitä hän tarkoittaa, selitä.
"No se, jolla raavitaan ikkunoita".
AAAAA!!! Tarkoitatko jääraappaa??
"JOO! ANNA SE!"

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Apupupuja valmistunut


En malttanutkaan odottaa, että saisin kaikki puput samaan postaukseen. Piti päästä esittelemään.

Kuten ryhmäkuvasta näkyy, pupuista tuli/tulee kovin erikokoisia...vaan eipä se kai haittaa.

Kuten koulussa/kerhossa/päiväkodissakin, otetaan ryhmäkuva ja sitten yksilökuvat..niinpä tässä jokaisesta pupusesta vielä erillinen kuvakin.

Tässä joukon suurin pupu, Juhani. Juhanin turkki on tumma ja yllään hänellä on oranssi urheilupaita, johon on kirjottu numero 1. Jalassaan hänellä on muodikkaan kapeat housut, joiden väri on musta. Kaulaansa hän on kietonut vaalean, lämpimän kaulahuivin. Juhanin elämäntehtävä on auttaa halimalla jotakuta kriisinkohdannutta lasta. Luonteeltaan hän on äärimmäisen luotettava ja lämmin.

Seuraavassa kuvassa näemme Tuomaksen, yllään rento villapaita, jossa sydänkuvio. Aina muodikkaat farkut sopivat hyvin kylmiinkin olosuhteisiin. Syksyinen huivi piristää Tuomaksen asua. Työkseen Tuomas kuuntelee lapsen huolia ja murheita, mutta myös heidän kupivaa iloaan.
Luonteeltaan Tuomas on turvallinen ja häneen voikin aina turvata hädänhetkellä. Tuomaksen kaksoisveli Aapo on kovin saman näköinen kuin Tuomaskin, vai mitä?

Sporttinen Aapo on pukeutunut kylmien ilmojen varalta turkoosiin pipoon ja -huiviin lämpimään lettineuleeseen ja farkkuihin.
Työkseen Aapo ilahduttaa lapsia/lasta.
Luonteeltaan Aapo on ilahduttavan optimistinen, hän jaksaa luoda muihinkin luottamusta paremmasta tulevaisuudesta.


Simeoni on lähes yhtä tumma turkkinen kuin isoveljensä Juhani, mutta kooltaan Simeoni on huomattavasti Juhania pienempi..
Tässä Simeoni on valinnut asukseen muodikaan turkoosti housut ja siihen sointuvan vaalean turkoosin huivin. Simeonin paita on neulottu ns. pätkärääkätystä langasta ja on väriltään punainen.
Simeon työskentelee hoiva-ja halialalla. Luonteeltaan Simeon on iloinen ja rakastettava. (Simeonin langat on kyllä päätelty, mutta kuvassa on näköjään jäänyt alle joku toinen lanka)

Timon raikkaaseen eleganssiin kuuluvat jäniksenruskeat housut, punainen villapaita ja raikas turkoosi huivi.
Timolla on kaksois veli, Lauri.

Työkseen Timo parantaa maailmaa, yhden lapsen maailmaa.
Timo on ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija.


Ja kuten varmaankin jotkut jo päättelivätkin, tämä ei jää tähän... ;o) Kolme pupua purin pois kun ei tullut sellaisia kuin halusin (liian pieniä) ja ainakin kaksi on tulossa vielä.

Piikkasen pipoja on tullut tehtyä..

Isoveli-lanka ei ole erityisen hyvälaatuista, nyppyyntyy niin kovin nopeasti, MUTTA siinä on AIVAN IHANA väri. Kuvan pipo on varsin yksinkertainen peruspipo, ainoana vähän edes erikoisempana on nuo kavennukset eli kolme leveämpää suikaletta ja kolme kapeampaa.

Mallailin tälläistä kettua tähän. En ole vielä(kään) niin varma asiasta, että olisin sitä kiinni ommellut. Vasta on suunnittelilla.
Ehkä tulee, ehkä ei. ;o)

Pöljäähän tämä on tälläisten peruspipojen yleinen esittely, mutta haluan nämä dokumentoida jonnekin, lähinnä itseäni varten (jaa mihinkäkö koskaan tarvitsen tätäkään postauksen tietoa-en varmaankaan mihinkään)



Mallit on (lähes) aina omia suunnitelmia (eli siis lähinnä on muotoutuneet neulottaessa silloinsen mielialan mukaan-niitä mitään suunniteltu ole!).
Tässä Kolmentuulen pipossa lankana Samos.

Peruspipohin tein tälläisiä (kuvassa huonosti näkyviä) koristeita, kettuja ja hiiren. Kaikissa on käytetty heijastavaa lankaa (jota minulla on vielä vähän vaikka myytäväksi asti jos joku tarvitsee). Tiedän kyllä, että kuva on todella epätarkka, mutta siinä näkyy aika hyvin tuo heijastavuus ja samalla kuitenkin muodot ja väritkin on suht sellaiset kuin kuuluukin.

Kurjaa, että tälläinen lettipipo on todella tylsän näköinen tolleen pelkilteen. Tuuppasin sentään kuvaan aiemmassa kuvassa nähdyn hiiren. Minusta tästä piposta tuli tosi kiva! Letit menee kivasti eikä ole liian paksut tumpelot. Kavennuksetkin onnistui niin kuin ne ajattelinkin. Jees! Onnistumisen tunne on sitten kiva tunne. Paitsi että tuntisin itseni kovin paljon vielä onnellisemmaksi jos tämä pipo olisi käynyt kaupaksi. Minä siis taidan olla ainoa, jonka mielestä tämä on kiva. :o(
*muka mököttää*