torstaina, elokuuta 31, 2006

Meidän ystävä, salainen ystävä (Popcornin sävelellä Meidän äiti)

Kristelin työtä helpottaakseni kokoan tähän yhteen päivityksen elokuussa Snyltäni samat huomion osoitukset.

Ensin oli pari (blogi-) viestiä, sitten tuli pari korttia.

Ihan OIKEA kortti, sellainen, joita postinkantajat ennen kantoivat, mutta nykyään lähetetään sähköisesti. Vanhemmat lukijat saattavat vielä muistaa.
Eipä sillä, tosi kiva on saada sähkökorttejakin ;o)

Kukkakortin poika omi heti, hyvä että lukea sain (erikoisluvalla). Hän kuulemma säilyttää sitä minulle, etten taas hävitä. Kuvattavaksi kortin sain vain erittäin tarkoin vartioidussa tilanteessa.

Mitenköhän taas tuli mieleen, että mistä nuo lapset nämä sanomisensa oppii...
Nimim. paljon pojalta talteen ottanut.
Tältä varmaankin tuntuu lapsestakin, epäreilulta.

Sitten tuli sähköinen kortti (OI MITEN SÖPÖ!!)

Viesti:Kävin postin kautta töihin mennessäni, ja siinä hässäkässä kortti unohtui matkasta... mutta pääasiahan on että kaikki muu on mukana.
Lähettäjän nimi:Salainen Neule Ystävä


Ja sitten! Sain tälläisen paketin!

-olikos siinä myös suklaata?
-hääh! No eiiii ollut
-oliko?
-EI OLLUT
-Oliko?
-no oli, muttakun auto oli kuuma ja se olis sulanut jos en olisi uhrautunut syömään heti. Ja sitä paistsi se oli niiiiiin hyvää!!!

Kaunis ja tarkkaan harkittu patetti, täytyy sanoa. Näin somistajan silmää hivelee kun kaikki osat on toisiinsä sointuvia.

Maustekahvit on muuten sellainen laji, jota en oikein kauheasti harrasta (voi olla, että niissä on jotain sellasia aromeja, jotka allergisoi ja siksi ei tunnu hyvältä käyttää). MUTTA tämä MUORINLUMOUS oli toista maata! Sehän oli HYVÄÄ, NAM! Dääm, nyt pitää jatkossa sitten alkaa itsekin ostamaan tätä. ;o)

Sitten vielä pieni vilautus..
tämä on jostain tulevasta...
jollekin toiselle, ei minulle...

*viheltelee*

Onkos kukaan muu unohtanut kysyä huivivaihtokohteelta hänen osoitettaan?
Lal-lal-laa.. Jotkut ne osaa yllättää itsensäkin anti-nokkeluudellaan.

Anteeksi Susanna L-A, huivisi tulee myöhässä!

Kiitos Tampereen neuletapaamisesta!!
On aina ollut kiva käydä, mutta nyt oli erityisen antoinen kerta. Villaneuloja ja kaikkee!
Pitäs Stocmannin kyllä vähän satsata enemmän rahaa pyöreisiin, suuriin pöytiin - en juurikaan (lue: en ollenkaan) kuullut, mitä toisessa päässä puhuttiin..enkä edes ketkä siellä neuloi.

Eilen tiistaina (hupsis, taitaa virallisesti olla jo toissa päivä..) kävin 5 Veen kanssa Wetterhofilla.
(ostin: 100% silkkilankaa keräsen, Gjerstalin kullanvärisiä villalankasia 200g, Akseli rohdinpellavaa värinä myös kulta, pari sockenin sukkalankaa ja vähän jotain muutakin)

Poika ehkä vähän kyllästyi odottelemiseen (kummallista!) ja makoili siellä ulko-ovella. Käskin tulemaan pois, että ihmiset pääsee kulkemaan. Poika siihen että:
-"Äiti, mä katson vaan jos näkyy isoja laumoja naisia niin mä kutsun ne tänne sisälle ostaan lankaa"

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Ai niin, oli mulla muutakin!

Olen siis voittanut ensimmäisen kerran blogiarvonnassa!
Ja ei muuten ollutkaan mikään turhanpäiväinen voitto! Katsokaa: nämä (25.8.päivityksen kuvassa) kaikki on nyt mun! Kiitos, kiitos Marsuliina!!!
(editoin varmaankin huomenna tähän kuvan..jos kerkiän)

Tuota Loopaa olen funtsinut ostavanikin, mutta nyt sain sellaisen! KIVAA!!
Ja sitä tietenkin heti testaamaan. Suurella itsetunnolla (ja itsetuntemuksella??) aloitin kuvassa näkyvällä mohairilla, mutta (opetettuani pojalle muutaman uuden sanan-sellaisen, mitä ei saa käyttää päiväkodissa)- vaihdoin sellaiseen lankaan, jota on hieman helpompi purkaa..
Myönnän, etten ole mikään järjen jättiläinen, mutta minä putoan tuon ohjeen kyydistä kohdassa 5. Saattaisi auttaa jos olisi nähnyt tuolla tehtyä tuotetta livenä, mutta minen ymmärrä miten nuo langat on tarkoitus saattaa kuvan 5 kaltaiseen tilaan?

2 apupupua odottaa saavansa kädet (näin syntyy ufoja..).

Joskus kyselin villaneuloja..Helminalle ihanainen lähetti minulle korvaavia neulasia, mutta siltikin mieli halaji niitä samanlaisia mitä minulla on/oli.
Väitin joskus ostaneeni niitä -siis IHAN varmasti Tampereelta...mutta olinkin ostanut ne Toijalasta! Toijasta vain se ainokainen lankaliike muutti Valkeakoskiin niin en tullut käyneeksi siellä. Voi sitä riemua kun löytyi!

Samaan aikaan toisaalla Kirsiärkin oli löytänyt ko. neuloja (Turusta)! JA voitteko kuvitella, hän muisti minut ja osti niitä minua varten!! Kiitos, kiitos!! Nyt ei haittaa, vaikka muutama neula toimisi välillä toisissa tehtävissä (action manien miekkana? tms.).

Hämeenlinnassa oli toissa viikonloppuna keskiaikaiset markkinat. Kävimme siellä ihmettelemässä. Ens vuonna varaamme enemmän aikaa, oli tosi mielenkiintoista!! Pääsin kokeilemaan värttinällä kehräämistäkin!! Sepä vasta kivaa hommaa on!! Joku keitteli väriliemissä lankoja ja minä tenttasin kaikkee hassua. Lempäälästä näkyi olevan mukana tuttuja kasvoja.

Päivänä eräänä kävimme myös tutustumassa Herra Hakkaraisen taloon. Sinne pitää myös mennä uudelleen..ja sinnekin pitää varata enemmän aikaa. Kiva paikka vastakohtana huvipuistojen valmiiksi viihdyttämis-meiningille. Hakkaraisen talossa saa pukeutua ritariksi tai koiraksi tai avaruuskoiraksi. Siellä saa lueskella kirjoja ja piirrellä ja katsella huikeita huovutettuja nukkeja (miten ne on tehty??).

Maanantaita

Jatkan valitsemallani uralla...siis näiden nerokkaiden otsikoiden parissa ;o) Edellisessä postauksessa en edes muistanut vaihtaa otsikkoa ja tähän en keksinyt mitään sopivaa. Hyvin menee!



Kirjoitin tämän tuonne loppuun, mutta koska huomasin miten pitkästi olinkaan kirjoittanut, siirsin tämän tähän alkuun:

Huivivaihtohuivi on loppusuorallaan, vielä on vähän ommeltava lisää ja pyöräytettävä kolmannen kerran koneessa. En malta odottaa, että huivi on Susannalla..sitten pääsen esittelemään eriskummallista tekniikkaani (teen muuten aina itselleni tyhmiä juttuja; ilman "erinomaisia" ideoitani pääsisin paaaljon helpommalla..).


Jos joku sattuisi muistamaan, olen kaipaillut kameran latauslaitetta tässä viime aikoina.
Ilmeisesti villasatu oli oikeassa, se on jäänyt kulkiessa kädestä tai sitten muoriska oli oikeassa ja takana on se pienempi niistä kahdesta miehestä, jotka nukkuu tälläkin hetkellä meidän sängyssä (missähän minä sitten nukkuisinkaan tulevan yön?). Noudatin päivin vinkkiä ja katsoin sängyn alta, peiton alta, kirjahyllyn päältä, kirjahyllystä, keittiöstä kahvinkeittimen takaa, sohvan alta, naulakon päältä ja kameralaukussa (ei mahtuisi sinne). Distantknitterin neuvon mukaisesti etsin joka paikasta ja mietin, missä perheenjäseniä on matkaillut sitten laturin viime näkemisen (soitin ja laiton sähköpostia Juvalle lomareissun varrellekin - ei ollut sielläkään). Seijap kysyi olenko katsonut puhtaan pyykin kasan alta? Niin ja tosiaan niistä paperipinoista. Puhelimen vierestä, tai jääkaapista?
Juu, olen. Ei ollut -ja se puhtaan pyykin kasa ei BTW ollut mitenkään kovin pieni keko..


Silti...
tatta-da-daa!

se on nyt löytynyt! Kameran latauslaite.


Eteisen lipaston päällä seilannut mystinen Mihinihmeeseentämäkuuluu-johto on myös löytänyt parinsa. Nämä kaksi kuuluu yhteen, älköön kukaan ihminen enää koskaan heitä erottako! (varmasti tuo lause meni väärin)
Laite oli piiloutunut/piilotettu parturituoliin, joka majailee meitin eteisessä. Koska siinä ei ollut johtoa paikallaan, pääsi aika pieneen tilaan piiloon...(oisko siinä ollut peräti vain joku) kauppakuitti päällä. Olen varma, että tuolin tarkastin, mutta enhän tietenkään voinut olettaa, että menisi niin pieneen tilaan. Tuolla ne -latauslaite ja akku - nyt yhdessä tuhisevat keittiön pöydällä. Ja minä olen onnellinen...tai siis ainakin niin onnellinen, kuin ihminen, jolla ei ole nukkumapaikkaa -voi vain olla.

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Toimunpipo

Pikaisesti sananen jos toinenkin Salaiselle Ystävälle:
Ai tykkäsinkö Sukkasillaan kirjasta? Mulla on ollut se kaksi kertaa lainassa ja silti piti sakkoja maksella.. ;o)
Hypistelin sitä jo Akateemisessa, mutta pidin liian kalliina.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Sukkaharjoituksia ja langoista

Jos ei kohta löydy se kameran latauslaite, niin multa loppuu kuvat. Kiitos kaikille, jotka aiemmin koettivat auttaa laitteen löytymisessä. Se on siltikin vielä poissa. Toivotaan hartaasti, ettei hävinnyt lopullisesti.

Tässä (taas kerran surkealaatuisessa) kuvassa näkyy, jotain mitä olen puuhaillut. Koetan kovasti harjoitella sukan tekoa. Kuten näkyy, en vielä ole mestari. Tai itse asiassa toi sukka on kyllä huomattavasti kauniimpi jalassa ja istuu hyvin...mutta mitekään kauniilta ei näytä kuvassa.
Tehtynä on nyt muutamien viikkojen sisällä 3½ sukat.
Harjoitella vielä pitää, mutta jotain on jo opittukin. Omia malleja pystyy jo suunnittelemaan (höö, mitä se on, senkun pistelen menemään vaan, mitään suunnitella!) ja kokoaikaa ei tarvitse ohjeeseen tuijotella.

Minen muuten ihan ymmärrä tätä kauheaa vouhotusta 7 veikan ja Nallen laadusta. Minusta ne on kuitenkin suht. edullisia ja ihan ok laatuisia. Esim. verrattuna Ainon laatuun, ei 7 veikka/Nalle yhtään joudu häpeämään. Se, miksi asia minua varmaankin kismittää, on se että Suomessa on vielä hurjan paljon paikkakuntia, joista ei todellakaan saa mitään muutakaan lankaa. Kaikkia ei kiinnosta ajella ympäriinsä langan perässä tai vaihtoehtoisesti tilailla lankaa jostain kauempaa.
Ja jos kuitenkin jotain haluaa itse käsillään tehdä, on 7 veikka ja nalle ihan ok. Ja tekemisen ilo on pääasia!

Minua nyt vain ärsyttää kaikenlaiset joukkohysteriat, jos joku on allerginen ko. langoille, ei se tarkoita että muut olisivat myös. Kyllä edelleenkin suurinosa pystyy käyttämään ko. lankoja vaikka joillekin on niistä tullut oireita. Eihän kukaan lopeta esim. kananmunan käyttöä jos kuulee jonkun muun olevan sille allerginen.
Nyt kun liikkeellä tuntuu olevan taas Novita-negatiivisia fibroja, harva viitsii "neulepiireissä" mainitakaan omista tekemisitään -jos sattuu tykkäämään ja käyttämään moisia "kamaluuksia".

Itse inhoan syvästi keinokuituisia lankoja, mutten halua viedä iloa sellaisilta neulojilta joille ne käy. Eihän sellaisia lankoja tehdä (ainakaan pitkään), joita ei kukaan käytä. Mitä ilmeisimmin minun inhoamille keinokuituisille langoille ja joidenkin inhoamien 7 veikoille löytyy paljon käyttäjiä, ei niitä muuten tälläisiä määriä tuotettaisi.

Toki jokaisella saa olla omat mielipiteensä, eikä kaikkien tarvitsekaan tykätä (esim. Novitasta). Mutta miksi tälläinen melkein lynkkausmeininki?
Vielä muutama vuosi sitten kaupoissa ei ollut näin laajaa lankavalikoimaa, silloin oli tarjolla lähinnä vain ja ainoastaan yhden valmistajan lankoja. Nykyään on kuitenkin niin paljon lankaliikkeitä ja nettikauppoja, joista muutakin saa (..ainoa vain, ettei tilanne ole koko suomessa sama), jotkut kuitenkin ihan oikeasti haluavat käyttää ko. lankoja ja pitävät niistä.
(ja nyt tähän pitäisi keksiä joku nokkela yhteen veto, mutta olkoon nyt..onhan tämä muutenkin kirjoitettu "tajunnanvirta-menetelmällä" johon on sitten lisätty kirjoitusvirheet)

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Koolaaminen on helppoo!/täydellisesti spiralisoituva sukkalanka

Minäkin olen kokeillut tätä kool aideilla värjäämistä..Kuvaa ei tullut otettua pusseista, mutta eiköhän kaikki jo ole kool aid pussien kuvia nähneet. Kyseessä siis on "ne mehujauheet", jotka on tarkoitettu juotavaksi, mutta niillä voi myös värjätä lankaa (itse jättäisin tuon mehun juomatta, minulle siis noista jauheista on iloa vain värjäämisessä).

Aion tässä nyt demostroida kuinka helppoa ja KIVAA!! värjääminen on.
Ensin pitää tilata kool aideja (niitä ei saa S- eikä K-marketeista). Vaihtoehtoina: kool aid UK tai Jari Mäki. Sitten pitää olla villalankaa:
Minulla oli kuvassa näkyvää Retua ja Erämiestä (muitakin on toki kokeiltu, mutta tässä opettavaisessa tarinassa esiintyy tuo Erämies).

Muut tarvikkeet:
-ruokalautasia
-tiskipöytä
-mikro
-muutama lääke"truutta"
-juomalaseja (mieluiten sellaisia, jotka kapenevat alaspäin-> helpompi ottaa väri talteen tarkasti)

Lanka kastellaan (ohjeessa sanotaan minuuttimäärä, mutta minä katsoin riittäväksi ajaksi sitä, että lankaa veteen painavat käteni olivat ranteita myöden kastuneet).
Langasta valutetaan ylimääräinen vesi pois, jos ei jaksa odotella valumista, voi laittaa Tupperwaren siivilään ja litistellä.

Sitten alkaa jännin osa. Pussin sisältö sekoitetaan juomalasissa pieneen vesimäärään (ohjeessa on sanottu paljonko vettä pitää olla, mutta minä katsoin silmämääräisesti milloin litku näyttää kivalta). Käytin metodia F, eli laitoin kattilaan jonkin verran vettä, sitten väriä ja viimeiseksi langat. Lanka imi kaiken värin, mutta ei silti saanut pintaansa näkyvää muutosta. Niinpä aikani kattilaa keiteltyäni päättelin, ettei lanka varmaankaan enää voi värjääntyä koskei vedessä enää ole väriä. Päätin siirtyä suunnitelmaan L.
Lanka levitetään (vyyhteellä) tiskipöydälle ja truutalla truutataan väriä langalle. Minä laitoin tarkkoja raitoja keltaisella, punaisella ja vihreällä. Väleihin jätin harmaata jottei värit sekoaisi toisiinsa. Nyt värit näkyivät hyvin ja pussi toisensa jälkeen tyhjeni (oiskohan mennyt 7-8 pussia 100g lankaa). Olimme tilanteessa, jossa lankaan kyllä oltiin saatu viimeinkin väriä, mutta värit näyttivät kamalilta. Niinpä mikrotin pettyneenä langan, huuhtelin ja laitoin kuivumaan.

Joskus sitten myöhemmin värjäsin jotain lankoja nestemäisellä elintarvikevärillä. Vihreä väri oli kattilassa kun tuli mieleen josko laittaisin tuon Erämiehen vähän imaisemaan väriä kattilasta. Taitoin vyyhdin jotenkin epämääräisesti ja kastoin vähän kattilaan (kukaan ei muistanut kastella vyyhtiä enää tässä vaiheessa, sehän oli jo kerran kasteltu...tosin kuivunutkin jo välillä). Lankahan imaisi ahnaasti värin kokonaan kattilasta. Tässävaiheessa tuli mieleen, että entäs se etikka. No hurautin kattilaan vähän etikkaa (määrä hyvin summittainen...sitä vähän lorahti liikaakin) ja annoin olla muutaman hetken. Sillä välin värjäilin muuta enkä muistanut koko Erämiestä. Kun muut oli värjäilty, otin Erämiehenkin huuhdeltavaksi. Langasta tuli todella ruma! En muista että olisin koskaan nähnyt niin rumaa lankaa. Pettyneenä siirryin suunnitelmaan Ö: otin koko vyyhdin ja pyyhin sillä värjäilyssä tahriintuneen tiskipöydän- mitä väliä?! Joku pihiys minussa sai minut kuitenkin vielä mikrottamaan langan.

Ja lopputulos on tässä:
Tein langasta miesten sukat (kyllä ne saappaissa menee vaikka rumat olisikin). Lanka loppui kesken ja koska värjäysmetodit oli...hmm... hieman epätieteelliset..en edes kuvitellut värjääväni lisää samanlaista. Lopun tein punaisella 100 villalangalla (sukat siis neulottu kärjestä resoriin).

Loppupäätelmät: näin teemme täydellisesti spiralisoivaa lankaa. Huomaa, että spiraalit toimivat myös kahden sukan välillä prikulleen niin kuin pitääkin (kuvassa tuo sukka, joka ei ole jalassa, on jotenkin rutussa, mutta spiraalit menee kyllä molemmissa sukissa samaan tahtiin).

Blogaaminen on hyödyllistä! ja vaahtoamista kehumisesta

Case: The Sukka
Defect:lanka loppuu, toinen sukka tekemättä.
Solution: selaa läpi lukijoiden "tulo"URL:it. Joku on googlettanut jollain sanalla (en nyt muista mikä sana) ja google on tarjonnut minun vanhaa päivitystä. Tuossa päivityksessä on kuva Fiinasta ostetuista langoista. Kuvassa on vasemmassa yläkulmassa The Sukka-lanka JA SEN IDENTTINEN KAVERI!

JES! minulla siis ON lankaa riittävästi...ainoo vähän vaikeampi juttu on se, että nyt pitäis löytää se kerä...Eikä ole säilöttynä ainakaan samaan paikkaan kuin kuvan Cortinat ja Juvelit (tweed-lanka on jo käytetty), mutta sehän nyt olisikin turhan helppoa.

Tästä sukasta tulee muuten (vaikka itse sanonkin) kaunein ja hienoin sukka, mitä koskaan ikinä olen tehnyt.

BTW inhoan syvästi tätä suomalaiskansallista tapaa, ettei itseään voi kehua!! Oikeesti, musta pitää olla jokaisen oikeus vähän kehaista jos jokin on onnistunut omasta mielestään (joka ei välttämättä vielä täytä toisten kehumiskynnystä). Miks ihmeessä me jatkamme muinaista tapaa vain aina vähätellä omia tai oman lapsen tekemisiä??? Varsinkin tuo lasten vähättely sieppaa tosi paljon!! Minusta ihan JOKAISEN lapsen pitäisi saada oikeus olla erityinen ja paras. Kyllä se elämä sitten myöhemmin kerkiää opettamaan kylmiäkin tosiasioita.

Ei tietenkään kehumisessa tarvitse ylikään mennä, onhan sekin ärsyttävää jos kokoajan kehuu ja retostelee. Mutta saa sitä olla itseensä/lapseensa tyytyväinenkin!

Kaverin kanssa joskus tässä keskustelimme isovanhempien suhtautumisesta lapsenlapsiin. Hän kertoi kuinka isovanhemmat Y. aina muistivat mainita henkilölle H. kuinka pyöreä hän on ja ettei tulisi enää ottaa pullaa lisää. Minusta (ja kaverinkin mielestä) isovanhempien tehtävä on olla aina lapsen puolella. Heille lapsen pitäisi olla täydellinen juuri sellaisena kuin hän on, kaikkine vikoineen. Ei niitä läskejä tarvitse muistuttaa, kyllä ne itsekin näkee ja tuntee. Isovanhempien tehtävä olisi kertoa ja osoittaa lapselle että rakastavat häntä juuri sellaisena kuin hän on ja että heistä juuri tämä lapsi on aivan täydellinen. Ja ei sitten tarvitse vertaillakaan kehenkään! Ugh!

lauantaina, elokuuta 19, 2006

Tiukka tilannehuomio

Oltiin eilen ajelulla tässä lähitienoolla.
Ajaessamme pelasimme erilaisia sanapelejä (arvaa ystäväni, laiva on lastattu, käsiylös kellä....) .
Narvan kohdalla yllätti kova nälkä ja siksi menimme paikalliseen Voisilmään.
Paikka on...nooooo...tuota...elämyksellinen..
Siellä näyttäisi olevan uskollinen asiakaskunta..
Koska syödä piti ja ruokapaikassa (ehkä olut oli kuitenkin eniten myyty artikkeli?) nyt kuitenkin oltiin, päätimme siellä kuitenkin, kaikesta huolimatta murkinoida.

Minun ruokailu kävi hieman hitaammin kuin Miehen ja 5 Veen, miehet joutuivat siinä vähän odottelemaan ja syömään sillä aikaa TODELLA hyvää pullaa!!! Nami, nami!!
Yhtäkkiä 5 Vee korjasi ryhtiään ja paukautti:
-"käsi ylös kellä ei oo työpaikkaa!"
;oD))))
Ei ois voinut osuvammassa paikassa, osuvampaa kysymystä. Harmi ettei kanta-asiakkaat kuulleet...tai eivät ainakaan nostaneet kättään...mikä tienkin voisi johtua siitäkin, etteivät enää pysyneet tai sitten heillä on työpaikka. Mene ja tiedä.

Ottakaa osaa apupupu keräykseen!!

perjantaina, elokuuta 18, 2006

APUPUPU haastetta kehiin!

Hyvä lukija!

Punaisella ristillä on käynnissä apupupu kampanja
(vain onko kampanja, käsittääkseni näitä pupuja tarvitaan aina - ei aikarajaa). Asia on niin tärkeä, että
ajattelin, että haastaisin sinut haastekampanjaan.

Näitä pupuja tarvitaan paljon, valitettavasti.
Siksi haasta sinä mahd. moni mukaan tekemään pupuja ja kirjaa ylös tulos (pupuja kpl), kassotaan millainen kasa saadaan aikaiseksi. Laske siis omatekemäsi + haastamiesi henkilöiden/yhteisöiden tekemät yhteen. Jokainen sinun haastamasi voi myös itse haastaa samoin perustein, hän laskee omat tekemänsä ja haastamiensa tekemät. Haasteen voi ottaa vastaan vain yhdeltä suunnalta.
Lasketaan tyyliin: "Anu Auttaja: omat 8, haastetut 39= yht. 47"

Tarvitaanko voittajalle aineellista palkintoa?
Riittääkö hyvä mieli?
Tehdäänkö oma blogi?

EDIT:
lisäsin tuon spr:n linkin.

Salomon vasemmalle/a, poika peiton alle

Onko kukaan vasuri kesyttänyt Salomonia?
Mun on aina ollut vaikea "tulkata" virkkausohjeita toisin päin, eikä Salomoni ole vielä minulle avautunut. Osaisiko joku auttaa? Meillä on koneessakin jotain vikaa -> en saa nyt kuvia käännettyä peilikuvaksi (niin toimin aina välillä, jotta saan helpommin hahmotettua "kulkusuunnan"). Netissä on kyllä olemassa hyvä ohje, mutta minun aivot ei nyt toimi samalla aaltopituudella.

Kävin tänään(kin) työhaastattelussa. Nyt on viikon sisään tullut pidettyä kolme haastattelua ja käytyä itse kolmessa. Palkattava työntekijä on löytynyt ja toivottavasti kohta alkaisi itsellekin löytymään täysosuma..

Iltapesujen ja -pisujen jälkeen pojan sängystä kuului:
-hei äiti! Kerkiäisitkö tulemaan kuuntelemaan muutaman sanasen?
Johon minä että:
-no mitä? (tietäen kyllä, että tämä on vain viivyttelyä ettei tarvitsisi ruveta nukkumaan)
-mä osaan sanoa äRRkioski!
-hyvä juttu, rupees nyt nukkumaan.

On se muuten itselläkin jännä juttu; kun nukkuu (vahingossa) päikkärit klo 16.30-19...niin tähänkään aikaan ei kauheasti nukuta (kello on nyt vartin yli yksi). Jep, jep...menen silti pyörimään sänkyyn.

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Palkinto keksijälle!

Tämä ei ole mikään arvonta, nyt on tosi kyseessä!
Se henkilö, joka onnistuu antamaan löytämiseen johtavan vinkin, palkitaan (jotenkin) ruhtinaallisesti!
Hukassa oleva esine:
kameran latauslaite.

Ja jos samalla löytyy Järkeä tai Ajatus, niin saa niistäkin ilmoittaa, palkintoa en kuitenkaan lupaa.

Eläimellistä menoa

Klo 8.00 koira aamupissille
klo 8.30 ajan hakemaan porukoiden kissan Toijalaan eläinlääkäriin
Klo 9.00 kissan aika eläinlääkärille
klo 9.50 kissa edelleenkin eläinlääkärillä, mutta pakko lähteä välillä käymään täälä (löydettyäni parkkipaikan muistin, etten muistanut ottaa papereita mukaan -> eiku kotiin hakemaan ja tuhatta ja sataa takaisin etsimään uutta paikkaa autolle)
klo 10.06 työkkäri (6 min. myöhässä)
klo 11.00 takas eläinlääkärille
klo 11.40 viemään kissa kotiinsa
klo 12.05 työhaastattelua pitämään (5 min. myöhässä)
klo 12.40 kotiin vaihtamaan vaatteita
klo 13.00 auton keula kohti Tamperetta
klo 13.30 oma työhaastattelu (säkällä kohdalla sattui olemaan parkkipaikkakin, muuten olisin myöhästynyt, olin just tasan 13.30:00 haastattelussa)
klo 14.20 haastattelu ohi ja aikaa käydä pikaisesti ostoksilla
klo 15.30 nokka kohti Toijalaa (ymmärrän, etten taida keritä työkkäriin ennen neljää-> pyydän kaveria hakemaan sieltä paperit)
klo 17.00 kotona (ajoin kirpputorin kautta ja ostin joka kodissa tuikitarpeelliset kainalosauvat eurolla.No kato ku halavalla sain..)
klo 17.30 kakaraleiri-meetingiin
klo 20.30 kotona.

Tällästä tää kai on tää työttömän elämä...vähän kiireistä, mutta haastavaa. Miten sitä kerkiää töihinkään? ;o) Eikä juurikaan kerinnyt edes neulomaan, vain muutama hassu kerros leiriä suunnitellessa..ja illalla sitten kotona 1 miehen sukan kärki kantalapun alkuun asti.

"Hieman" absurdia, samana päivänä käyn työkkärissä oman työttömyyden tiimoilta ja hoidan siinä samalla työntekijän haku-asioita. Ja vielä sekin, että samana päivänä pidän työhaastattelua ja osallistun itse toisaalla.

Pitää ihan mainita erikseen, että tuolla Toijalan eläinlääkäriasemalla on TODELLA hyvää palvelua!! Tää ei ole maksettu mainos (maksu kyllä suoritettu, mutta toiseen suuntaan..ei ollut ihan halpaa..). Siellä Pirka (sukunimen jo unohdin) käsitteli kipeää kissaa todella hienosti, huomaavaisesti ja ammatitaitoisesti. Hän kertoi kokoajan mitä on tekemässä ja mitä mistäkin arvelee. Kissa parka on vain nyt sellaisessa kunnossa (tuntematon, laaja tulehdus), että saattaa hyvästä hoidosta huolimatta kuolla. Toivotaan kuitenkin, että tiputukseta (siis nesteen, ei kissan), lääkkeestä ja oikeanlaisesta ruuasta on kuitenkin apua ja kissa tokenee. Tänään iltasella Senni on kuulemma ollut jo huomattavasti virkeämpi. En muuten ollut koskaan kuullutkaan, että kissa voisi olla anorektikko.

Senni inhoaa autossa oloa, varsinkin jos auto liikkuu. Kissa huutaa koko matkan ihan kuin päätä leikattaisiin. Yritin rauhoitella ja pidin kättä korin ritiläovea vasten. Vaihdetta oli välillä vaihdettava. Silloin korin oven ritilöiden välistä työntyi tassu joka taputteli reittäni. Otin kiinni tassusta ja silittelin -> kissa hieman rauhoittui. Ihme epeli, eihän kissan pitäisi tuolleen; "hei mua pelottaa, pidä mua tassusta kiinni."

Tuolla Toijalan Eläinlääkäriasemalla on aiemminkin saatu erinomaisen hyvää ja mukavaa palvelua. Äkäistä koiraakin suostuvat hoitamaan vaikka kerron, että se saattaa purra (koira ei nimittäin yhtään ilahdu mistään hoitotoimenpiteestä). Toissa kerralla en saanut kuonokoppaakaan koiralle laitettua (oltiin sekä koira, että minä litimärkiä kun menimme sinne eläinlääkärille -yritin vedelläkin uhkailla että saataisiin koppa kuonolle asenneltua) vaan rauhottava (koiralle, ei minulle) laitettin niin, että minä ja koiran pää olimme odotushuoneessa ja eläinlääkäri ja koiran peräpää oli hoitohuoneessa.

Poika ja Mies on Seinäjoella mumman ja paapan luona, minulla Omaa Aikaa. Tein vähän testejä. Se kaupan pakaste Mud cake on mielettömän hyvää
sitä ei silti pysty yksin syömään kerralla (kokonaan)
mutta jos syö silti
niin tulee tosi huono olo.
En suosittele!

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Rakkain neulomus

NEJA kyseli blogissaan rakkainta neuletyötä. Tämä Triplexistä neulomani paita on se minun rakkain työ. Ehkä se ei ole (läheskään) hienoin ja taidokkaimmin toteutettu, mutta sen tekemiseen meni paljon aikaa ja hikeä ja kyyneleitäkin. Ohjetta oli mallikerran kohdalla tuijjotettava silmukka silmukalta..
Mutta silti..tai ehkä juuri siksi tämä on kaikkien aikojen rakkain tekele. BTW tämä on tehty joskus -90 luvun ihan alussa, tätä on käytetty useamman ihmisen voimin todella paljon
...ja silti on edelleenkin (ainakin lähes) kuin uusi! Mielettömän hyvä laatuista lankaa!! Samalla tässä voisi kertoa, että tämä Triplex on kaikkien aikojen lanka-rakkauskin. Tiukassti ykköstilan lähettyvillä tosin on Alpakka...muttei vielä ohi ole kuitenkaan mennyt. Triplex on (muinaista) kaapelilankaa (onkohan oikea termi??), mutta sellaista leppoisaa silti. Harmi ettei sitä enää myydä!

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Mä en kestä enää!

Ajattelin, että kerron asiasta vasta sitten, kun saan laitettua kuvankin. No eilen sitten ei välikaapeli suostunut toimimaan ja tänään ei kameran akussa ole virtaa...eikä latauslaitetta näy missään! Ja nyt minen enää kestä tätä!! PAkko saada kertoa siitäkin huolimatta, ettei kuvia ole nyt saatavilla ruudulle asti!


Ensin tuli keskiviikkona kaunis kukkakortti (jonka poikani koettaa sosialisoida itselleen aina silmän välttäessä).
Ja sitten perjantaina!:
Minun ihana, ihana, ihana ystäväni on muisti minua ruskealla paketilla! Sanoinko jo, että ystäväni on ihana?!?

En muista, että koskaan olisin ollut kiitollisempi suklaasta. Täydellinen ajoitus!!! Yöllä alkoi armoton migreeni, aamulla oli pakko mennä pitämään työhaastattelu ja rientää sieltä (kulkematta lähtöruudun kautta) Hämeenlinnaan omaan työhaastalleluun ja sieltä taas suoraan tekemään kampaamon ikkunoita...josta kiireen vilkkaa kauppaan ostamaan kemutarvikkeita, joista vääntämään turkasella tohinalla isot kasat kakkuja yms. Hirveässä kolotuksessa söin aamupalaksi vain särkylääkettä ja hörppäsin vähän mehua perään.

Haastattelin ehdokkaan ja riensin juoksujalkaa hakemaan Ystävän lähettämän paketin postista (jotta kerkiän hakea sen tällä viikolla, en MALTA odottaa ens viikkoon!).
Ja arvatkaa, mitä tämä ihana, ihana ihminen oli lähettänyt minulle! Ihanaa, täydellistä suklaata!! En koskaan muista kaivanneeni enempää suklaata kuin eilen. KIITOS, KIITOS, KIITOS!!

Ja eikä siinä vielä kaikki (vaikka olisin kyllä ollut yltäkylläisen onnellinen eilen jo pelkästä suklaastakin), paketissa oli kortti, kauniin ruskeat Huopaskaksoset ja Enkelin eväspussin kahvia.
Oi, joi! Ystäväni, olet tehnyt minut oikein onnelliseksi. KIITOS! Koetan huomenissa tai joskus etsiä sitä latausvekotinta, jotta saisin näyttää kaikille kuvaa.

Tänään oli pojan 5 vuotis synttärit. Käytännön syistä pidimme kemut mummulassa -ovat juuri rakentaneet (tai oikeastaan se on vielä kesken) uuden talon, jossa on suuri yhtenäinen tila (eteinen, keittiö, ruokahuone ja olkkari on kaikki samaa avointa tilaa).

Päivä oli rankka, mutta oikein kiva siltikin.
Vieraat näyttivät viihtyvän, tarjottavat uppos hyvin (eli tais ihan onnistua), eikä ketään tarvinnut viedä tk:seen paikattavaksi. Ja poika itse oli ylpeä, onnellinen, iloinen, riemuissaan...(jne..).

Hyvä päivä!
Kiitos ihanille vieraille kun tulitte ja kiitos todella mieleisistä lahjoista.
Illalla ei pojan tarvinnut juuri unta odotella, silti kyseli silmät ristissä josko sittenkin saisi leikkiä uusilla leluillaan nukkumisen sijaan. Lupaa ei myönnetty ja uni tuli samantien (ei jaksanut edes vastaan laittaa).

Huomenna mennään testaamaan ukin ostamaa uutta fillaria. Toivottavasti apupyörät saa siirrettyä siihen, motoriikka ei vielä taida riittää ajoa ilman kolmansia ja neljänsiä pyöriä.

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Kerä-ongelma-kerä

Minulla on ongelma. Ongelma ei ole elintärkeällä alueella, mutta harmittaa arkea silti melkoisesti.

Osaisiko joku kertoa, mitä teen väärin kun homma ei luista? Vai puuttuuko minulta jotain?

Sain neulekoneen kylkiäisinä sellaisen kerälle kieputtelulaitteen, veivattavan. Minen tiedä, mikä on nimeltään, mutta sellainen keräntekolaite se on.
Sillä saa periaatteessa tehtyä nopeasti täydellisiä keriä.

Ainoa ongelma vain on se, että se ei käytännössä oikein pelitä. Lanka pyrkii joko a) karkaamaan yläkautta tai B) alakautta. Tilanteessa B menee rattaiden väliin juntturaan. Ei kiva.

Puuttuuko minulta siitä siis jokin ohjain vai enkö minä tampio osaa sitä käyttää?

T: nimim. toisten täydellisiä keriä kadehtiva lankaholisti

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Kunnon helle! ja muuta valitusta

Ihan tyhmää! Kerrankin sain aikaiseksi laitella kuvia koneelle, ihan tätä postauksta varten...ja sitten se juuttaa blogger ei suostu toimimaan! Eli ei kuvia sitten tälläkään kertaa! *huoh*

Seuraavaksi seuraa sekalaista selontekoa, ei kronologisessa järjestyksessä.

Kenkävero
Lauantai 5.8. 2006 Mikkeli. Kuuma kesäpäivä. Villaa. Ihania pellavavaatteita.



Hiirola; Pirtin kerhäämö
Maanantai 7.8.2006 melkein Mikkeli. Tosi kuuma kesäpäivä. Villaa. VILLAA!! Paratiisi!! Ale lankoja 20e/kilo ja ale hahtuvia 35e/kilo. Hahtuvaa 52e/kilo.






Kouvola
no siinä kävi niin, että..
läksimme pojan kanssa perjantaina sen verran viimetipassa junalle, ettei millään koivilla olisi loikkimalla kerinnyt asemalle ennen junaa. Koska taksilla ajeleminen maksaa (arvio meiltä asemalle "jopa"6-7e) me sitten mentiin omalla autolla. Ihan jees idea - siltä se ainakin tuntui.

Kerittiin ostamaan lippu ja junaankin vielä ennätettiin. Riihimäellä vaihdettiin junaa ja soittelin miehelle, että mentiin Toijalan asemalle junalla...että hänen pitäisi sitten hakea auto asemalta. Matka ei ole pitkä, samalla voi koiraa vähän ulkoiluttaa.
Tarkoitus oli, että mies ajelee koiran kanssa autolla (meidän perässä) illalla Kouvolaan.
Erityisen käteväksi tämän teki siis se, että menin sillä autolla asemalle, laitoin avaimet taskuun ja hyppäsin junaan. Oli BTW sattumalta The Ainoat avaimet. Selvää säästöä tämä kun ei ajele taksilla. ;o)

Minä siitä sitten mainoksen tavoin soittelemaan numerotiedusteluun, että tarttis löytää Kouvolan vr:n ja matkahuollon numerot. Rautatiellä kysyivät heti, joko olen ohittanut Riihimäen. No tottakai olen. He ei voi sitten oikeastaan mitään tehdä asian hyväksi.
Sitten asetin kaikki toiveeni Matkahuollon numerolle. Katsastivat tilannetta (vuoroja) ja eivät antaneet toivoa Toijalalle. Onneksi kuitenkin sain avaimen lähetettyä Tampereelle. Mies ilahtui.

No junassa huomasin, että meillä molemmilla oli aika kelvottomat kengät (pojalla ja minulla) ja ajattelin käydä katsomassa josko alesta sattuisi löytymään uudet sandaalit. Löytyi. K-kengässä oli kampanja; osta kahdet, maksa yhdet. JES! Mun 69e+pojan 50e oli sitten yht. vain sen 69e. Ja oli muuten tosi hyvät kengät, molemmat laitettiin uudet kengät jalkaan ja niillä jaksettiin myöhään yöhön asti (vaikka oli uudet, ei edes hiertäneet yhtään). Poika ei mökilläkään olisi suostunut käyttämään vanhoja, uusia vain. Minun kipeä koipenikaan ei protestoinut uusia jalkineita.

Sitä kenkäkauppaa etsiessä jotenkin vain satuin löytämään (ihan vahingossa...no ehkä ihan vähän olin vinkkiä katsonut netissä) kaksi lankakauppaa. Tein muutaman vaihtokaupan (he sai rahaa ja minä lankaa).
Meillä oli matkatavaraa sen verran paljon (=painavaa), että kehoittelin poikaa juomaan runsaasti (katsos kun ajattelin, ettei Kouvolassa lainkaan myydä mehuja). Lankaa tosin pystyin ostamaan, kun ei se nyt niin paljon paina. ;o)

Tykkimäki
Tykkimäki oli ihan kiva paikka minusta, pojasta se oli TOSI kiva paikka. ”Fiksu homma, että ovat tehneet semmosen. Ja se väärinpäin talo oli tosi kiva.” Poika voitti arvalla 2 pesulappua, mikä oli hyvä –en ole ikinä pessyt niin likaista lasta! Mutta pääasia, että kivaa oli.

Mökkeilyä
Koska mitään ei kannata tehdä liian aikaisin, olin varaamassa meille mökkiä torstaina. Eipä järin montaa vaihtoehtoa ollut jäljellä –kummallista. Tykkimäki campingiä en tosin edes kysynyt, halusimme vähän rauhallisemmalta paikalta leiripaikkaa.

Ensimmäinen viikonlopun vapaa mökki oli Juvalla. Sinne siis.
Tiedot mökistä ja sen varustetasosta oli vähän vähäiset, muttei haittaa.
Mökki oli pieni ja hmmm...perinteinen...siis sellainen, mikä on ollut ehkä tavallinen –60 –70 luvulla. Alkuperäiskunnossa. Ei juoksevaa (ei edes kävelevää) vettä, juomavesi haettava kaivosta (tai siis kaivosta, jos sattuu osaamaan käyttää sitä. Ne, jotka ei kaivosta saa vettä, voi hakea sitä "päätalosta") ja pesuvesi järvestä, ei sisävessaa, käytännössä ei säilytystilaa (siis ei lähellekään riittävästi)...
MUTTA paikka oli IHANA!! Rauhallinen ja todella kaunis! Järvi oli matala ja sorsat nälkäisiä. Just perfect!

Lähdimme maanantaina kotia kohden. Ajeltiin silleen leppoisasti, pysähdeltiin usein ja riideltiin ja mökötettiin. Kaikilla oli tukalan kuuma!
Ihanaa päästä kotiin. Poika ensimmäisenä kylmään suihkuun ja syömään. Meillä ei ollut kotona juurikaan mitään syötäväksi kelpaavaa, mutta onneksi kaapissa oli 1 lihapullasäilyketölkki ja perunamuusijauhetta. Lämmitin pöperöt. Kysyin pojalta, miltä maistuu
Poika: tosi hyvältä!
minä: onko parempaa vai huonompaa kuin yleensä äidin laittama ruoka?
Poika: PAREMPAA! Tosi paljon parempaa!

Tjaaah! Että niin hyvä kokki minä olen, että tölkkilihapullat ja jauheperunamuusi hakaaa mennen tullen! ;o)

Muutenkin oli kiva palata kotiin...illalla huomasin kyllä lapun, että meillä on vesikatkos seuraavana päivänä (taloyhtiössä tehdään putkiremppaa), mutta kerkisin jo kokonaan unohtamaan asian. Muistin sen sitten kyllä siinä vaiheessa, kun tänään olisin suihkuun halunnut.
Kiva olla viikonloppu vedettömissä mökkioloissa ja palata sitten kotiin vedettömiin oloihin. Mökillä sentään pääsi peseytymään.

Tästä tulee ”vähän” pitkä postaus, mutta olen kerinnyt keräämään itseeni niin paljon asiaa, että pakko on päästä välillä purkamaankin.

Tää vanha koira on oppinut uuden tempun!
Muistelen, että joskus jossain koulussa tai jossain olisi ollut puhetta, miten kannattaa kirjoneulonnassa toimia jos tehdään kahdella värillä aina 1 o per väri (=kapeat pystyraidat).

Oppi ei silloin tuntunut koskevan minua lainkaan, mutta nyt kun sen keksin itse, niin sehän on varsin järkevää. Eli tuohan siis kannattaa neuloa niin, että ensin neulotaan ensimmäisellä värillä koko kerros, toinen väri nostetaan neulomatta. Seuraavalla kerroksella neulotaan sitten vain tämä toinen väri ja ensimmäisen silmukat poimitaan neulomatta. Näin ei tule niin paljon langankiertoja ja lankavetoja...eikä reikiä. COOL!

Toinen uusi temppu, jonka olen oppinut on sukan neulominen ”väärin päin”, eli kärjestä alkaen. Tälleen sukan tekeminen on minusta huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin resorista aloittaen.
Kiitos Kristel hyvästä ohjeesta!!! Ohjeen kantapääkin on muuten minulle uusi ja minusta huomattavasti paremman mallinen kuin ”tavallinen”.

Arpajaispalkinto perillä rooralla. Kuvaa en sitten saanut otettua, mutta paketissa oli sammakkopipo, kaksi kerää turkoosia teddyä ja niille sopivat puikot.

Olen kerran elämässäni (aiemmin) voittanut arvonnassa, silloin voitin autokaupan arvonnasta mopon. Oli "hieman" koomista voittaa mopo ja erittäin raskaana olevana mennä sitä noutamaan.
Nyt voitin toisen kerran ja tällä kertaa ihan varmasti jotain kivempaa!

perjantaina, elokuuta 04, 2006

dääm!

Kyselin aiemmin, josko joku olis nähnyt jossain lasten sormikkaiden ohjetta silleen niin kuin ihan helposti (ettei tarviis ruveta itse laskeskelemaan). Kellään ei näyttänyt löytymän muistilevyltä tietoa, niinpä jouduin nöyrymään ja katsomaan oisko omissa lehdissä.
No ei se oikeesti ihan näin mennyt..
Koetin kyllä etsiä SK lehdistäni, mutten löytänyt. Mutta tuossa äsken kaivellessani matkalle lähteviä lankoja mukaan, löysin kotelollisen lisää SK lehtiä (joo, ne oli oikeestaan siellä-nyt muistan- siksi, että niissä ois jotain toteuttamiskelpoisia ohjeita).
Mutta siis (minä olen just tälläinen Kuopion kautta Utjoelle -kertoja...kestää,kestää..) otin pinon käteen ja IHAN ENSIMMÄISESSÄ oli ohje lasten sormikkaille. Anteeksi että vaivasin.
Nooooo...tällästä sattuu paremmissakin piireissä...sattuuhan? Sattuuhan!?

Huomenna Pojan kanssa Tykkimäelle, jep, jep..
Tulee olemaan "mukava" päivä; eilen vähän operoitiin jalkaa ja toisaalle jalkaan laitettiin kortisonia. Ei pitäs valittaa kun toinen jalka on kyllä kunnossa, mutta kun yhdellä on niiiin hankala kävellä. Noo...otan riittävästi puikkoja ja lankaa mukaan..

torstaina, elokuuta 03, 2006

Jännää tää! ja lahoo pää!

Salaisesta ystävästä ei ole kuulunut mitään, onpa salainen ;o)
Ilmeisesti täyttämäni lomake veti sanattomaksi sinut, armas ystävä. Ei ollut tarkoitus!

Lomakkeeseessa ei ollut kohtaa, missä olis kyselty, mitä haluaisin oppia neulerintamalla. Minun Akilleen kantapää on villainen- en osaa tehdä täydellistä sukkaa.
Voisitko/osaisitko ystäväni opettaa minulle sukan teon jalon taidon? Niinollen ilahtuisin kovin hyvistä suomenkielisistä sukkaohjeista, oli ne sitten kirjoissa (vaikka käytetyissä, ei tarvitse olla uusia-Mary Oljen teoksista haaveilen salaa) tai lehdistä tai mikä parasta- itse suunniteltuja!
Kahdet kärjestä aloitettavat sukat olen nyt saanut tehtyä (tai toisten toisesta puuttuu vajaa sentti vielä), ja niiden teosta olen tykännyt tosi paljon enemmän kuin "tavallisesti" varresta aloitettavien. Kivaa hommaa!

Mutta tää on tälläinen toive, ilahdun toki muunkinlaisista ylläreistä.


Omalle ystävälle olen laittanut pienen viestin, muttei taida olla huomannut vielä.


Mulla on laho pää! Unohtelen asioita välillä. Olen unohtanut kokonaan, että minulta on tilattu ja maksettukin jo aikoja sitten heijastavaa lankaa, mutta minä pöljä olen kokonaan unohtanut koko asian! Nöyrimmät anteeksi pyynnöt sinulle, joka tilasit!! (en uskalla nimeä käyttää ilman lupaa). Kunhan kerkiät vastaamaan sähköpostiviesteihini, toimitan pikimmiten.

tiistaina, elokuuta 01, 2006

Kippis

Meillä on ollut jääkaapissa jo hyvä tovin (lue: tosi, tosi kauan) avattu pullo valkkaria. Asian tiimoilta kävimme juuri keskustelun:
Mies:kauanko viinit säilyy avattuna?
Nainen:en tiiä (eikä kiinnosta)
Mies:no kato sieltä netistä löytyskö tietoo.
Poika:no se säilyy viis minuuttia siitä kun kaikki on kuolleet.
;oD))
Haluaisko joku, että tarjoisin viiniä?