Mainiota!

Kuvissa kaksinkertaisesta woolista tehty lahjapipo yksivuotiaalle pojalle.
Toinen langoista on vaaleansinivalkokirjavaa ja toinen vaaleansinistä tasaväristä. Puikkoina varmaankin neloset, ne on ainakin tuossa pöydällä kuljeksineet..tai sitten 3½..niitäkin seilaa tuossa... Minulla on itseäkin rasittava tapa vähitellen kuljettaa puikot olohuoneen pöydälle aina uudelleen ja uudelleen, vaikka niille olisi hyvä paikka vajaan kahden metrin päässä kaapissa. Onni on paljon puikkoja pöydällä- käden ulottuvilla. ;o)
Korvaläpät on kaksinkertaiset ja niissä on ketju-virkatut kiinnitysnauhat.


Tässä toisessa kuvassa näkyy hyvin taka"resori", jota käytän usein pienten lasten pipoissa. Antaa paremman istuvuuden ja "kasvaa" lapsen mukana. Joskus olen ajatellut kirjoittaa tänne ohjeen tuollaiseen pipoon. En sitten kuitenkaan ole kirjoittanut kun olen ajatellut, että on niin helppo tehdä kenen vain ettei siihen ohjeita tarvita.
Toivottavasti pipo oli saajalleen mieleinen ja sopiva. Tai saajalleen ja saajalleen...äiti siitä kai tykkää tai on tykkäämättä ja pientä poikaa lämmittää jos äiti tykkää ;o)


Tänään oli vastaajaan jätetty viesti yhdestä työstä. Jänskää, tulis jo huominen että vois soittaa sinne päin. Olis erittäin, erittäin mieleinen työ. Siinä sais vihdoinkin käyttää oppimaansan (sekä koulutuksia että työkokemuksia) ja työ tarjoaisi haasteitakin kivasti. Olisi selkeästi askel eteen päin. Työ on itseasiassa niin mieluinen, että tekisin sitä vaikka lähes ilman palkkaa..mutta en aio sitä kyllä sanoa työhaastattelussa ;oD))) Voisin varmaan suorittaa siinä samalla yhden tutkinnonkin. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä, että saan sen paikan!!!

Eilen käveltiin pojan kanssa tuolla pihalla ja juteltiin koulusta. Poikahan on eskarissa eikä vielä osaa lukea, arveli, että hänen pitää olla koulussa ainakin kymmenen vuotta että kerkiää oppimaan lukemaan. Serkkupoika on nyt ekalla eikä vielä osaa lukea..ilmeisesti päätteli että tarvitaan aika kauan aikaa, että ihmislapsi oppii lukemaan. Selitin, että kyllä lukemaan opitaan jo ekaluokalla. Ja sitten kun osataan lukea oikein kunnolla, aletaan opettelemaan erilaisia uusia asioita.

Poika: ai kuudennellako?
Minä: ei kun joskus kolmannella. Silloin aletaan opettelemaan esimerkiksi käsitöissä neulomista (odottaa tätä kovasti), vähän vaikeampaa matematiikkaa, maantietoa ja..
Poika: ja sähköä ja TEKNOLOGIAA!!

Heh! Kyllähän se teknologia on ihmisen elämässä mukana jo aika varhain, muttei kai erikseen aleta vielä kolmannella opettamaan -onneksi. En keksi, mistä on moisen sanan edes keksinyt, on varmaan taas kuunnellut jotain keskustelua.

Eskaria on ollut nyt kaksi päivää joululoman jälkeen ja lapset näyttäisivät olevan kerrassaan riemuissaan toistensa seurasta. Ekana päivänä poika tosin huokaili, että eskariopetus oli ollut sinä päivänä "TODELLA rankkaa". Tuolta pojalta ei kannata kysyä suoraan, miksi näin. Jututin siis kiertäen ja kaartaen ja kävi ilmi, että heillä oli opeteltu O-kirjainta eikä poika ollut keksinyt kuin kolme oolla alkavaa sanaa. Kyse siis taisi olla hurjasta itse-kritiikistä vain.