Pikkuruisia sukkia?? Yllytyshulluja?

Neuloin tänään huovutettavan pipon virolaisesta hahtuvasta. Että osasikin olla tällä kertaa (taas) aivan hirveän kamalan ällöhuonoa laatua. Varsinkin vaaleanpunaiset osat, vihreät oli itseasiassa ihan siedettävää. Tuo on tuollaista liukuvärjättyä, tummanvaaleanpunaisesta vaaleanpunaisen kautta vaaleansammaleenvihreän. Punasävyiset kohdat sai neuloa pienissä pätkissä, katkeili ihan koko ajan!
Muistiin kirjattakoon, että pipo on nyt, ennen huovuttamista 36 cm korkea. Oletan, että huopuu paljon...niin ainakin aikaisemmin on tehnyt tämän laatuiset virolaishahtuvat. No, huomenna nähdään. Tähän pipoon tein ohjeenkin, mutta laitan sen vasta sitten kun saan huovutetusta hatusta kuvia. Hee...siis laitan, jos pipo sattuu tulemaan siedettävän näköisenä koneesta ulos...

Asiaan lainkaan liittymättä tuli tässä mieleen pohtia, mikähän olisi pienin mahdollinen neulomalla valmistettava sukka? Minulla on kaapissa jotain toooooosi pieniä puikkoja, sellaisia joita ei pysty mittaamaan puikkomittarilla kun mittarin pienin koko on 2. Saisinkohan usutettua jonkun muunkin kokeilemaan tehdä pienen pieniä sukkia??? Lukeeko tätä kukaan yllytyshullu??

JESS!!!!!!!!

JES; JES; JES!!!!!!!!
MÄ SAIN SEN PAIKAN!!!
Tiistaina alkaa perehdytys, kivaa kivaa kivaa kivaa

Varpaatkin solmussa

Edit: loppupuolella kuvia lisätty..

Jännittää niin, miten siinä työhaastattelussa käy. Tänään maanantaina kävin Helsingissä haastateltavana...ja ehkä vähän samalla shoppailemassa Ikeassa. Ikeassa on btw paljon helpompi asioida 6 vuotiaan miehen kuin 34 vuotiaan miehen kanssa.
Nuoremman miehen ruokkiminenkin on mukavan halpaa siellä, 1,50 €/annos. Ei paha ollenkaan ja taas jaksoi tarpoa äitin perässä.


Tälläisen sai yksi tyttönen joululahjaksi (joo..siis tänään sai..vähän myöhässä, mutta kun olivat Intiassa). Lanka alpakkaa, malli oma. Tuli minusta kiva, teen varmasti samanlaisia/samankaltaisia lisääkin.
Tyttösen siskolle tein kanssa pipon, huovutetun. Kamera vain sattui jäämään autoon enkä viitsi lähteä hakemaan. Kuvia voi onneksi lisäillä myöhemminkin. Tytöille tein yhteisesti pikkuisen koristeitakin, niitä voi sitten mielen mukaan lisäillä pipoihin/villatakkeihin tms. Koristeistakin on kuvia tulossa...jahka joku viitsii hakea kameran autosta.

Edit: ja tässäpä niitä kuvia





Tuo kukka oli muuten mielestäni ihan hauska idea. Ja älyttömän helppo tehdä. Hahtuvaa kieputettiin väljästi sormien ympärille, "häntä" kiepautettiin ja solmittiin keskelle. Nippuja vähän avattiin ja muotoiltiin. Näin syntyi "litteä tupsu", joka huovutetaan käsin. Lopuksi ommellaan nappeja keskelle.

"Takaresoripipoonkin" on ohje tulossa, kestää vain vähän kun tein kolme erilaista versioita ja niihin jokaiseen pitää kirjoittaa ohje, neuloa pipo ja ottaa kuvat...ja kamerahan siis on.. Seli seli.

Huomenna pitää (on siis ihan oikeasti pakko) lähteä Tampereelle etsimään lankaa. Ei minulta lanka oikeastaan vielä ihan loppumaan ole päässyt, lupasin vain tehdä kastemekon. Mekko pitäisi olla samanlainen kuin heillä jo entuudestaan on..ja vanha mekko on noin 30 vuotta vanha...Arvatkaa löytyykö samanlaista lankaa edes kiven alta! Ei langan niin tarkkaa muuten olisi, mutta kun tulee kaksosille, joista toinen puetaan vanhaan mekkoon...eli mekot tulevat olemaan vierekkäin. Kyseessä on vähän pörröinen lanka, vähän froteemainen. Great! Ei ole ihan helppo löytää 2½ puikoilla neulottavaa, "froteista" lankaa. Ostin jo pellavalankaa, jota oli tarkoitukseni neuloa kaksin- tai kolminkerroin, mutta pellavalangasta pinta näyttää aivan erilaiselta. Väri olis hyvä. Nooo...kassotaan mitä Tampereella on tarjottavana neulojalle. Eihän tässä varsinaisesti mikään kiirekään vielä ole, lapset on syntyneet viime viikolla..eli kastetilaisuus on tod. näk. 5 vk kuluttua.

Mainiota!

Kuvissa kaksinkertaisesta woolista tehty lahjapipo yksivuotiaalle pojalle.
Toinen langoista on vaaleansinivalkokirjavaa ja toinen vaaleansinistä tasaväristä. Puikkoina varmaankin neloset, ne on ainakin tuossa pöydällä kuljeksineet..tai sitten 3½..niitäkin seilaa tuossa... Minulla on itseäkin rasittava tapa vähitellen kuljettaa puikot olohuoneen pöydälle aina uudelleen ja uudelleen, vaikka niille olisi hyvä paikka vajaan kahden metrin päässä kaapissa. Onni on paljon puikkoja pöydällä- käden ulottuvilla. ;o)
Korvaläpät on kaksinkertaiset ja niissä on ketju-virkatut kiinnitysnauhat.


Tässä toisessa kuvassa näkyy hyvin taka"resori", jota käytän usein pienten lasten pipoissa. Antaa paremman istuvuuden ja "kasvaa" lapsen mukana. Joskus olen ajatellut kirjoittaa tänne ohjeen tuollaiseen pipoon. En sitten kuitenkaan ole kirjoittanut kun olen ajatellut, että on niin helppo tehdä kenen vain ettei siihen ohjeita tarvita.
Toivottavasti pipo oli saajalleen mieleinen ja sopiva. Tai saajalleen ja saajalleen...äiti siitä kai tykkää tai on tykkäämättä ja pientä poikaa lämmittää jos äiti tykkää ;o)


Tänään oli vastaajaan jätetty viesti yhdestä työstä. Jänskää, tulis jo huominen että vois soittaa sinne päin. Olis erittäin, erittäin mieleinen työ. Siinä sais vihdoinkin käyttää oppimaansan (sekä koulutuksia että työkokemuksia) ja työ tarjoaisi haasteitakin kivasti. Olisi selkeästi askel eteen päin. Työ on itseasiassa niin mieluinen, että tekisin sitä vaikka lähes ilman palkkaa..mutta en aio sitä kyllä sanoa työhaastattelussa ;oD))) Voisin varmaan suorittaa siinä samalla yhden tutkinnonkin. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä, että saan sen paikan!!!

Eilen käveltiin pojan kanssa tuolla pihalla ja juteltiin koulusta. Poikahan on eskarissa eikä vielä osaa lukea, arveli, että hänen pitää olla koulussa ainakin kymmenen vuotta että kerkiää oppimaan lukemaan. Serkkupoika on nyt ekalla eikä vielä osaa lukea..ilmeisesti päätteli että tarvitaan aika kauan aikaa, että ihmislapsi oppii lukemaan. Selitin, että kyllä lukemaan opitaan jo ekaluokalla. Ja sitten kun osataan lukea oikein kunnolla, aletaan opettelemaan erilaisia uusia asioita.

Poika: ai kuudennellako?
Minä: ei kun joskus kolmannella. Silloin aletaan opettelemaan esimerkiksi käsitöissä neulomista (odottaa tätä kovasti), vähän vaikeampaa matematiikkaa, maantietoa ja..
Poika: ja sähköä ja TEKNOLOGIAA!!

Heh! Kyllähän se teknologia on ihmisen elämässä mukana jo aika varhain, muttei kai erikseen aleta vielä kolmannella opettamaan -onneksi. En keksi, mistä on moisen sanan edes keksinyt, on varmaan taas kuunnellut jotain keskustelua.

Eskaria on ollut nyt kaksi päivää joululoman jälkeen ja lapset näyttäisivät olevan kerrassaan riemuissaan toistensa seurasta. Ekana päivänä poika tosin huokaili, että eskariopetus oli ollut sinä päivänä "TODELLA rankkaa". Tuolta pojalta ei kannata kysyä suoraan, miksi näin. Jututin siis kiertäen ja kaartaen ja kävi ilmi, että heillä oli opeteltu O-kirjainta eikä poika ollut keksinyt kuin kolme oolla alkavaa sanaa. Kyse siis taisi olla hurjasta itse-kritiikistä vain.

Lankaostoksilla

Käytiin pojan kanssa Toikalla, sinne oli tullut meille uutta alpakkalankaa. Natashaa. Kysyin, mitä poika on niistä mieltä.

Poika 6 Vee: oho, ompas leveitä alpakkalankoja.
Minä: ööö...Langoista ei oikeastaan puhuta, että ne on leveitä. Voi sanoa, että ne on paksuja.
Poika 6 Vee: jaa. Mä otan tätä (ja näyttää toisaalla omaa valintaansa mummon huivilangaksi).

Käytiin tiukkaa vääntöä muuten mummun huivilangastakin, olisi väen väkisin ostanut kirkkaan kirjavaa lankaa, vaikka mummu on enemmän tummansinis-musta ihminen. Poika tekee vapaahuovuttamalla jotain joululahjaa langasta...

Kummallista

Ei näköjään ole tullut päivitettyä tätä blogia sitten syyskuun. Keskityin valmistumiseen ja olen puuhaillut yhtä jos toista. Neulonutkin. Ei vain ole tullut päivitettyä jostain syystä. Ollaan pojan kanssa taas sairaslomalla, alkaa tosissaan jo kyllästyttämään kun ollaan tänä vuonna sairastettu ihan koko ajan! TYMPII!!

Siivosin tuossa muutamia päiviä sitten kaappeja ja löysin muutaman vanhan kameran. Annoin ne pojan leikkeihin kun ei digikameran oston jälkeen ole tullut tietenkään ollenkaan kuvattua "tavallisella kameralla". Ensitöikseen avasi yhden kameran taustan ja totesi: "hei äiti! Täälä on joku tosi huono sim-kortti" (=filmi). Äkkiä näkyy unohtuvan entinen teknologia ;o)

SILMÄKKII sua alkaa harmittaa!

Tämä tuli jo aikaa sitten ja siitä on hihkuttu ja riemuittu, hypistelty ja myhäilty moneen kertaan...
Vois varottaa, että
mää tiärä, kohta sua alkaa harmittaa! Äläkä sitte sano ette varottanu!

Gehennan palkinto kummallisesta neulomispaikasta on saapunut perille:

Paketissa oli IHANAA,IHANAA, IHANAA!!!!!!! Knit Picksin lankaa (100% merinovillaa) kaksi vyyhteä. Ainoa huono puoli on, että mitä niistä raskii tehdä. Ainakin alkuun vain hypistelen ja ihastelen!
Parasta suklaata ja parasta teetä. Ja pienen pieni kirja: Levollisuuden lahja. Joka kyllä meikäläisen on syytä lukea kannesta kanteen. ;o)

Mukana oli myös tälläiset yliviivaustussit, joista kortin mukaan ei saa tapella pojan kanssa. Se on helppoo kun en kerro niistä ollenkaan ;oD)) Ei vainee!

Kiitos, KIITOS tuhannesti! Aivan ihana paketti!!!! Ja tuli sopivasti just ennen synttäreitänikin.


Päättötyötä on tullut väkerrettyä ja töitä tehtyä niin, ettei millekään "ylimääräiselle" jää aikaa, harmi! Pitää valita nukkuuko yöllä, kirjoittaako kaupan kannattavuudesta vai blogissa neuleista/neulomisesta...ja mikä pahinta, pakko tehdä valintaa kun kaikkea ei vain millään kerkiä.

Aika vanha

6 Vee: mä oon syntyny kaktuhattayks. Millon sä olitkaan syntyny? Oliko se tuhatyks?
;oD)) Oon vissiin aika vanhan näkönen ;oD))


Pupujänis valmistui valokuvauksiin nippa, nappa ajoissa. Piti tehdä näytöspupu (kerron myöhemmin lisää..ja laitan kuvia), ei ollut mitään puhetta koska pitäs olla valmis. Maanantaina nappasin lankaa ja puikot koululle mukaan ja aloitin jänön teon. Ti sain viestin että olisko kohta valmis, lupasin että on. Samaan aikaan iski kaamea flunssa. Nukuin ja lepäsin ja nukuin, mutta kuitenkin jänö oli pe aamuna kuvauksissa.
Tais neulekummi autella!

Lauantai-sunnuntaina tein tyttö-vauvan villapaidan edellisellä viikolle tehdyn poika-vauvan paidan kaveriksi. Jossain välissä valmistui niille pipotkin (no ei niitä oo päätelty..tietenkään). Niin ja neuloin pitkään ufoutuneen step-sukan loppuun ja aloitin pariakin..ja neuloin yhden pienen sukan. Pitäs vaan löytää kameran akku..

oi joi!

Olen mitä suurimmassa määrin imarreltu tästä. Kiitos Bäle.
Haastaminen pitää jättää myöhemmälle, nyt en enää kerkiä (lue: jaksa) käydä läpi, ketkä tämän ovat jo saaneet (kivempi antaa sellaisille, jotka eivät vielä ole saaneet tätä).

Suureksi ihmeeksi olin myös voittanut Gehennan "hauskin/oudoin neulomistilanne" -kisassa. IHan tavallisia neulomispaikkoja minusta ;o)
Eilen neulomistani ihmeteltiin Venetsialaisissa ja tänään markkinoilla ja ulkokirpputoritapahtumassa. Haastavinta kuitenkin tänään oli neuloa elokuvissa, kamalan pimeää siellä elokuvan esitysaikaan. Miettisivät nyt edes pikkuisen neulojien tarpeita ;o) Kännykän valossa piti muutama silmukka tarkastaa kun en ollut neulomassa sileää vaan epätasatahtista ribbiä. (joo, kuka sai seurattua tänne asti mistä oli kyse?)

Ei ole tullut päiviteltyä täälä, muu elämä häiritsee..ei kerkiä joka paikkaan. Veljen vauvat on kasvaneet ja heitille on tulossa uutta neuletavaraa. Kaveri tarvitsee näytösjänön. Ja sisko saa vauvan. Villasukkia pitäs tehdä vähän kaikille.
Pirskale vain kun pitää samalla hoitaa työ, koulu, MLL. Nooh... Ny mää tiän, ostan vuorokauteen lisää tunteja! ;o)

Koulussa on kyllä oppinut paljon uutta ja hauskaakin on välillä (tai aikalailla koko ajan its'asiassa..) esim.
englannin tunnilla meillä oli muutama lause, jotka piti sanoa englanniksi parityönä. Toinen oli myyjä ja toinen oli asiakas. Jutun lopussa oli näin:
Asiakas: Anteeksi (tuottamani) vaiva. Johon tietenkin olisi pitänyt sanoa: I'm sorry about inconveniance. Mutta sitten meidän piti ihan tarkistaa sanakirjasta, että todellakaan ei ole ihan sama, jos sanomme "i'm sorry about incontinence". Vaikkakin sitäkin on toki syytä pyytää anteeksi jos sattuu joutumaan tilanteeseen, että seisoo jo lätäkössä. ;oD))

Lopuksi (aivan kuin joku nyt olisi tänne asti lukenut ;o) ) lapsen suusta:
Minä: R ja P saa vauvan
6 Vee: (innostuneena) JAAA!! No mä haluun sitten leikkiä sen vauvan kanssa heti kun se on mun ikänen!

Oho! Suomi on voitolla Euroviisujen tanssikilpailussa!

Huh-huh!

Nyt on synttärit juhlittu. Kivaa oli ainakin meillä, toivottavasti vieraatkin viihtyivät. Poika oli todella, todella tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Toki ruokiin ja lahjoihin, mutta ennen kaikkea siihen, että kaverit ja Helsingin-kummit tuli juhliin.

SUURI kiitos kaikille kavereille, teidän ansiostanne juhlasta tuli ikimuistoinen!!!

Kakkutoiveenahan oli superman, joka lentää ulos kakusta viitta hulmuten. Näin sen sitten ratkaisin. Tuo valkoinen mähkäle ois niiku kerrostalo josta superhenkilö syöksyy pelastamaan maailmaa. Lapset ainakin tykkäs. Kynttilöitä oli 6 kpl iän mukaan (lisäksi nimen kirjaimet+ikänumero+v perässä on yhteensä sopivasti 6 kpl).

Aamulla kävimme DIPP-tutkimuksessa, johon liittyen otetaan pienet verinäytteet. Tämä meidän "ei-pelkää-yhtään-mitään" -poika meni shokkiin tuon verikokeen jälkeen. Oli kalpea kuin lakana, pahoinvoipainen, todella vaisu, ei pysynyt kunnolla pystyssä (veltto), hurja kylmähiki ja silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä ikään eikä aika-ajoin osannut vastata ihan yksinkertaisiin kysymyksiin (niin kuin neliöjuuri 2461sta..no ei vainee...). Huolestuin toki muutenkin, mutta varsinkin silloin kun itse valitti, että hänellä "on nyt kyllä tosi huono olo". Yleensä ei valittele koskaan noin.
Yli puoli tuntia meni virkoamisessa. Aika hurja kokemus. Edellisellä kerralla kun meni shokkiin, meni se ohi paljon, paljon nopeammin.

Mites tästä nyt sitten selvitään?

Poika täyttää kuusi. Synttärit on perjantaina ja kuulemma kakku pitää ainakin olla. Ja toive kuului: "sellainen kakku, josta superman on lentämässä pois ja viitta menee ylöspäin (näyttää kuinka viitta lentää takana). Ja sitten siinä pitää olla ainakin kuus kerrosta.." Nooh tota...eipä taida onnistua. Mitähän sitä tuollaisen toiveen jälkeen osaisi keksiä kivaa??

Tänään kävimme maalikaupassa, meillä oli haluamastamme väristä malli mukana. Piti ihan kysyä, onko koskaan aiemmin kukaan tullut sanomaan, että tälläinen väri ja näyttänyt Aku Ankkaa? Ei ole. Pojalle tulee aku ankan taivaan värinen seinän yläosa ;o)
Yritin kyllä tarjota yläosaan tapettia, mutta kommentti oli: "eeeetkai sää meinaa olla uhkarohkee??"
Maalia siis ostimme. Huoneesta taitaa tulla aika jännän näköinen ;o) Ihan omistajansa näköinen -poika on suuri Aku Ankka- fani. Jos onnistuu, laitan kuvia. Jos ei siis kuvia näy, on joko edelleenkin kesken tai sitten epäonnistunut koko yritys.

Scoopytn hihat edistyvät hurjan hitaasti kun kaikki muu elämä häiritsee neulomista. Ufojakaan en ole tehnyt yhtään eteenpäin aikoihin. Oliskohan alessa enää jäljellä aikaa, intoa ja vähän kärsivällisyyttä?

Torstai ja Akaassaa kaikki hyvin

Scoopysta on valmiina vartalo-osat ja hihat on puolivälissä. Nyt näyttäisi siltä, että lanka ei riitä. Huolestuin myös mitoista vähän. Ennen pingottamista helma oli noin 49 cm leveä ja kappaleen kokonaiskorkeus 54 cm. Pingotin äsken kappaleen ja sain mitoiksi 54 cm ja 61 cm. Etukappaleeseen loin 10 enemmän, että eiköhän ne sitten riitä. En kyllä viitsi ottaa itsestä mittoja (saattaisin vaikka masentua). Ottajia tuolle neuleelle kyllä löytyy jos ei itselle mahdu. Tulee nätti.

Vietettii pojan kanssa tänään vapaapäivää. Ihanaa!
Pojan huoneeseen ostettiin uusi maali ja kierrettiin kierrätyskeskus (ei ollut tällä kertaa mitään meille vaikka Toijalan keskus onkin yleensä ollut sellainen paikka, josta on tehnyt hyviä löytöjä). Sitten suuntasimme Hämeenlinnaan, jossa "oli tietenkin pakko" käydä Wetterhofilla. 4 vyyhtiä sivillaa, joista teen veljen vauvoille villatakit. Wetterhofilla oli btw joku, joka puhui jotain neuletapaamisesta..onko Hämeenlinnassa neuletapaamisia ja koska? Minulla on Tampereelle ja Hämeenlinnaan ihan sama matka ja joskus voisi vaikka käydä Hämeenlinnankin tapaamisessa. Viereisellä kirpputorilla käytiin kiukuttelemassa (vain toinen meistä kiukutteli) ja lähistöllä kahvilla kuninkaan tuoleilla (nami,nami!!) herkuttelemassa. JA sitten lopuksi Aulangolle pulikoimaan. Ihana päivä! (no okei, ilman pojan kiukutteluakin olisin pärjännyt) Uituamme aikamme kyselin mitä poika haluaisi syödä ja halusi "sellaisen, jossa on sämpylää siinä päällä ja sämpylää alla ja makkaraa niiden välissä". Marin grillin versio hodarista oli...hmm...hieman erikoinen. Lihapiirakan päältä leikattu palat pois niin, että pinta näyttää vaalealta. Muoto aivan sama kuin lihiksessä. Piirakan sisällä hookoonsinisen mallista makkaraa. Enpä ikinä ole sen näköistä hodaria nähnyt. Joko a) pojalla oli hirveä nälkä tai b) hodari oli tosi hyvää tai c)vaihtoehtojen a ja b yhdistelmä. ;o)

Matkan aikana käsittelimme "elämää suurempia kysymyksiä", mm. mistä ja miten vauvoja tulee. Poika on hylännyt aivosolu-teorian, siis sen, että vauva saa alkunsa kun mies ja nainen yhditää aivosolunsa. Tämän päivän teoria oli huomattavasti realistisempi. "Kun mies ja nainen ensin tapaa toisensa. JA sitten sitä naista pitää ruokkia hyvin ja sitten tulee lapsia". Johon minä esitin tarkentavan kysymyksen, että onko hän sitä mieltä, että se riittää kun ruokkii hyvin? Poika nauraa ja toteaa että "ei tietenkään!! Pitää sille naiselle antaa juotavaakin!".

Ei muutakun lasten tekoon sitten ;oD))

Keinokuitua (lapsen suusta)

Isä: mitä tässä tuolilla oikein on? (tarkoittaen, että pojan pitäisi kerätä heti tavarat pois)
Poika: noo se on vaan mun keinokuitua (eikä tee elettäkään kerätäkseen)

Poika oli samana päivänä saanut sellaisen pahviompelukuva-jutun, jonka mukana tosiaan tulee (karmean väristä) keinokuituista lankaa. Ei taida olla ihan joka mutkassa (liki) 6 vuotiasta poikaa, joka tietäisi (tai edes kiinnostaisi) mitä kuitua lanka on ;oD))

Asuntomessut

Käytiin maanataina asuntomessuilla Hämeenlinnassa. Kivaa oli...ainakin aikuisilla.
Huomiointa:
-monessa kohteessa oli seinämaalauksia (siis maalattu seinään kuvioita)
-väreinä "pop" näyttäisi olevan tumman ruskea, valkoinen, tumman harmaa/musta, puun sävyt. Vihreä on pois päin menossa (??)
-aiempia vuosia enemmän "oheismyyntiä", mikä tuntui luontevalta ja järkevältä
-Pikku Nikkarit lapsille mainio idea !!!
-muutamia tummia saunoja (muka antamaan savusaunan tunnelmaa??)
-hienoja leikkipaikkoja
-hurjan pieniä ja ilman yksityisyyttä olevia pihoja
-hurjia hintoja asumuksilla
-aika tavanomaisia sisustusratkaisuja suurimmassa osassa
-kokonaan valkoinen sisustus aika viehättävä, tai ainakin luova
-muutamia kierrätysideoita
-muutamia sisustuksia oli maustettu neulomuksella
-ympäröivä luonnontilainen metsä ja rakennettu piha "sulautettu" kauniisti

Luonnollisestikin neuloin lähes koko messukierroksen ajan, muutama ihminen asiaa ääneen hämmästeli ja yksi mies otti kuvankin (eikä btw edes kysynyt saako kuvata). Minusta ei ole mitenkään kummallista neuloa ja kävellä mutta joitain asia hämmästyttää suuresti.

Töissä on tuhannen tulimmaisen kiirettä, onneksi huomenna on vapaapäivä.

Nämä myös valmistuneita ufoja. Molemmat ovat jo käyttäjillään (samat kuin edellisen postauksen seteilläkin).

FUFOJA:
jotain minäkin sain valmiiksi. Eli tässä pojan setissä oli tekemättä housujen viimeistely (ompelu, päättely ja nauhan laitto), villatakin nappien ompelu ja päättely. Hatun tein myös ja sen laskisin ufoksi, vaikkei sitä oltu aloitettukaan. Mutta kun tämä tuli kaksosista toiselle ja toiselle oli jo tehty päähine..eli siis piti ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä pojallekin. Tein kyllä sitten lopulta molemmille vielä sukatkin, mutta ne ei ole ufoja koska niitä ei olisi ollut pakko tehdä.
Tytön setistä oli tekemättä housujen viimeistely (ompelu ja päättely), takin päättely ja nappien ompelu ja hatun päättely. Nyt on molemmat setit tehty ja vauvoille luovutettukin...BTW aivan viimetipassa, kohta ovat jo liian pienet...mutta sitten tämän tädin on varmaan "pakko" tehdä uudet ;oD

Meirän uuret

Meille on tänään tullut kaksi uutta juttua...
Toisesta tiedän minä ja mies, toisesta vain minä...arvatkaa keskenänne kumpi on kumpi ;o)
Saanko esitellä, herra O ja neiti E.


Neuleita on kasallinen valmistunut, mutta kuvaaminen on unohtunut..pitää odottaa valoisia ilmoja.

Scoopy valmistuu olosuhteisiin nähden ihan ok vauhtia; takakpl on valmis ja etukappale aluillaan. Takakappaleesta tuli sen verran pienen näköinen, että loin etukappaleeseen 10s enemmän, pitää muistaa vähennellä ne pois ennen olkasaumaa. Se, että etukappaleesta tulee isompi kuin takakappaleesta ei oikeastaan haittaa mitään. Naisilla kun monesti on (ainakin minulla on) enemmän muotoa etupuolella kuin takapuolella. Kunhan pääsen lähemmäs vyötäröä, pitää katsoa josko vähän kaventaisi sillä kohden (missä se vyötärö ennen vanhaan oli).
Suunnitteilla (ihan idea vaiheessa vasta) on xl, xxl ja xxxl neule (tai ehkä jopa neuleisto). Langaksi valitsen varmaankin Tenneeseen, koska minusta siinä on tänä vuonna perempi laatu kuin aiemmin (esim. viime kesään verrattuna).

Eilenpä eilen

Eilen töissä kuultu keskustelun pätkä:
noin 3-4v: isi, mä haluun tän (näyttää dvd-levyä)
isä: no katotaan nyt ensin onko siinä edes suomenkielistä tekstitystäkään
noin 3-4v: eii tarvii, mähän osaan jo suomee!
Tarina jää avoimeksi, en tiedä ostivatko vai eivät ;o)

Ostin eilen 600g ruskeaa Tennesseetä ja aloitin klo 20 jälkeen neulomaan tätä Tarjan Scoopya.
Takakappale on tulollaan ja teen kokolailla ohjeen mukaisesti..tai sen verran piti päästä säätämään, että tein taakse muutaman sisäänottosilmukan (=kavennukset vrt.muotolaskos). Saas nähdä, osuvatko oikealle paikalle -kavennuksen kohdan valinta kun oli hmm..."hieman" summittainen kun en tiedä (lue: en jaksanut alkaa laskemaan) kappaleen korkeutta..ja toisaalta muotolaskos minulla on vähän eripaikassa kuin yleensä muilla on (kas kun on tullut tuollainen elintaso-rinki..). Ainahan epäonnistuneen yrityksen jälkeen voin (jaa purkaa vai? NO EI! vaan) sanoa, että sellaiseksi sen tarkoitinkin tekeväni ja että just sellaisena se minusta on tosi hyvä. ;o)

Töissä on huuuurjan kuuma! Ainaskin sata astetta (arvatkaa mikä osa on liioteltua).
Olen kovasti tykännyt uudesta työpaikastani, taidan olla vähän kajahtanut. Järjetön kiire on aina, mutta sellaisesta just tykkään (juu, kajahtanut). Tietenkin olisi ihan kiva, jos joskus saisi tehtyä kaikki työt loppuun asti niin, että kotiin lähtiessä voisi sanoa saaneensa työn valmiiksi. Aina jää jotain kesken ja kokonaan tekemättä. Asiakkaillekin olisi kivaa olla enemmän aikaa, vaikka toisaalta ihmiset on kyllä jo tottuneet itsepalveluun suurissa myymälöissä. Tykkäisin vain tehdä (myös) henkilökohtaista myyntityötä (kajahtanut, juu juu).
Liikuntaakin saa kiitettävän paljon tuossa isossa myymälässä, jossa käytäviä riittää tarvottavaksi. Olis mielenkiintoista joskus ottaa askelmittari mukaan, kerkiää päivän aikana muutama kerta menemään töppönen toisen eteen.

Johan on kummallista!

Päivitin blogiani viimeyönä. Vieläkään ei näy kuitenkaan suosikkilistalla päivittyneenä. Niinpä katsoin tarkempia tietoja ja huomasin, että seuraavan kerran tarkastetaaan 3.7. klo jotain. Noh, painaisin "tarkista nyt" ja sitten tuli tälläinen:
Päivitetty: 17.6.2007 klo 00:13
Edellinen tarkistus: 2.7.2007 klo 16:48
Seuraava tarkistus aikaisintaan*): 4.7.2007 klo 04:21
(ei päivittynyt)

*) Palvelimen ja verkkoyhteyksien kuormituksesta riippuen tarkistus saattaa tapahtua useita minuutteja (tai poikkeustapauksissa parikin tuntia) ilmoitetun ajan jälkeen. Blogi siirtyy tarkistusjonon jatkoksi ilmoitettuna kellonaikana tai Tarkista nyt -linkkiä klikattaessa. Jonossa on juuri nyt 36 tarkistusta odottavaa blogia.

Eli ei päivittänyt ja siirsi tarkastustakin kauemmaksi. Mitäs tää ny o?

Kesälomasta (valitusta, valitusta)

Minulla oli tänä vuonna vain viikko kesälomaa, jonka perheemme päätti viettää mökkeilemällä Äänekoskella. JEES!! Kivaa, kivaa, kivaa!! Noh, mitä miettii neuloja pakatessaan? Mitä lankaa, minkä verran, mitä huvittaisi eniten tehdä yms. Pakkasin minä mukaan perheelle ruokaa ja vaatettakin, ihan totta! Mutta pakkasin tietenkin runsaasti lankoja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Noh. Saavuimme mökille sunnuntaina, jolloin aurinko paistoi, grillasimme ja saunoimme. Neuloin koko matkan niin, että ennen Tamperetta ensimmäinen työ oli valmis (KIP päivänä aloitetun apupupun loppuun neulominen), 1 nuken villapaidan "kroppaosa" ja yhtä varsin ufoa sukkaakin neulottu kakkosen puikoilla senttikaupalla.

Tiistaina kävimme Saarijärvellä Kivikauden kylässä, mikä oli erittäin mukava paikka!! (hyttyset toki olisin voinut jättää kohtaamattakin!!!!)
Kivikautisia asumuksia on ennallistettu lähelle löytymispaikkoja (osa on kopioita muualta löydetyistä kohteista). Kerrassaan mainio idea, tuo historian huomattavasti konkreettisemmin lähelle kuin perinteiset museot. Upeaa kierrellä kylässä ja kuvitella, millaista siellä on muinoon ollut. Mies ja Poika kävi yhdestä puusta veistetyllä ruuhellakin soutelemassa (oikeasti ei uskaltaneet päästää otetta laiturista). Poika sai kokeilla arkeologin työtä koettamalla etsiä aarteita hiekasta (ei riitä hänen kärsivällisyytensä! on lähinnä "kävellään-jos-sattuisi-osumaan-kohdalle"-tyyppiä kuin "kaivellaan-vähitellen-ja-etsitään"-typpiä).
Kylästä on tehty aika kivat www-sivutkin, kannattaa käydä katsomassa tässä linkki.


Kivikauden kylän kierroksen jälkeen istahdimme autoon miettimään mitäs sitten tehtäisiin. Kartan yläreunassa oli houkutteleva mainos Herkkumestarien leipomostaleipomosta. Noh, sinne oli tietenkin "pakko" päästä (kahvi hammas sen verran vihjaili)...kas ei näissä mitoissa pysty pysymään jos ei aina välillä uhraudu ;-D)))
Paikka oli tosi yllättävä, autokaupan ja katsastuspisteen välissä yllättävän viihtyisä ja kaunis, tunnelmallinen kahvila. Vaikka mitä herkkuja tarjolla (muttei huomattu missään niille hintoja, tapoinani on ollut etten periaatteessa osta mitään, minkä hintaa ei ole selkeästi esillä...mutta välillä on tehtävä poikkeuksia). Myyjä sen sijaan oli aika uskomaton; en ikinä muista aiemmin tavanneeni asiakaspalvelijaa, joka ei lainkaan hymyile ja puhu. Taisi sanoa yhden sanan (Poika huikkasi lopuksi hänelle "kiitos, oli hyvää", johon hän vastasi "kiitos").

Kävimme katsastamassa vallihautoja, ajelimme kaupungilla ja upeissa maalaismaisemissa ja lopulta palasimme mökille soutelemaan, syömään ja valvomaan myöhään.
Seuraavana päivänä, keskiviikkona uskalluimme puolipilvisestä säästä huolimatta Huivipuisto Veijariin. Sateli aina välillä, mutta oli silti melko kiva reissu. Väkeä oli (sään takia???) vähän, eikä mihinkään kohteeseen tarvinnut jonotella. Yllätyksekseni Poika ei innostunut pomppulinnoista vaan minigolfista (rupee kuulemma isona pelaamaan golfia). Minä neuloin minkä kerkisin kun Mies ja Poika soutelivat tai kiipeilivät tms. Koskaan missään (aiemmin) ei kukaan ole kommentoinut neulomista negatiivisti, mutta rinnepompputalossa yksi nainen käski menemään pois eteisestä etten ole vaaraksi lapsille. Siis olin yhden seinän takana pomppijoista, en todellakaan aiheuttanut riskiä. Tämä ei naiselle kuitenkaan riittänyt vaan vaati minua poistumaan kokonaan. Poistuinhan minä suosiolla. Olis täti voinut itse pitää lapsosensa sen verran ojennuksessa, että pienemmätkin olisivat uskaltaneet samoihin paikkoihin yhtä aikaa. Mutta mitäs näistä. Alueella oli hyvin tilaa monenlaisille ihmisille. Jotenkin paikasta jäi vähän kulahtanut kuva, repsahtaneita paikkoja siellä täällä. Harmi, sillä paikan idea on kiva; siellä ei ole laitteita, jotka "vatkaa-heiluttaa-kieputtaa" vaan laitteita, joissa lapsi voi itse osallistua. Kiipeillä, hyppiä, uida, koskea, tasapainotella jne.. Poniratsastus oli jo päivältä ohi kun alueelle saavuimme, myös mönkijäajelun missasimme (mikä SUURESTI harmitti Poikaa). Tälläisten aikataulut olisi tosi kiva olla netissä jotta voisi ajoittaa käyntinsä/kulkunsa niin että ennättää näihinkin kohteisiin. Ponit tosin tällä kertaa olivat sairastuneet ja eihän sellaiseen tietenkään voi (eikä tarvitsekaan voida) ennakoida, mutta nuo mönkijät vähän jäi harmittamaan..ei tullut mieleenkään että niissä olisi jotkin ajat (huvipuistoissa kun yleensä on tottunut että laitteet on auki koko päivän). Kalatalossa kalat vaikuttivat hieman huonovointisilta ja altaat kalojen kokoon nähden pieniltä. Erikoiset polkuvenpaimet oli kerrassaan mainioita!!!ja niille varattu asfalttipläntti olikin tasaisen täynnä lapsia. Crossipyöräradalla voisi olla myös pienempiä fillareita käytettäväksi sellaisena aikana kun ei isoja koheltajia ole radantäydeltä. Maisemareitti on mielettömän kaunis!!! Ei heti uskoisi siellä kävellessä olevansa huvipuistossa. Eläimet on aina kivoja katsella ja ilokseni siellä oli kylttejä ettei eläimiä (liskot, käärmeet..) saa häiritä esim. terraarioden laseja kopistelemalla. Hieno homma! Vaikka eläinten rapsutteleminen ja ruokkiminen onkin kivaa, on mukava huomata, että niiden hyvinvoinnista ollaan niin kiinnostuneita, että kielletään tälläinen. On varmasti eri asia, jos rapsuttelemassa ja ruokkimassa on 1-10 ihmistä kuin jatkuvana virtana ihmisiä jopa satoja (?). Siinä saattaisi olla rautaisempikin vatsa ongelmissa jos mutustelisi jokaiselta kävijältä jotain pientä kivaa evästä.
Nii ja ei tarttis sataa ;o)
Kylläpäs narisin, vaikka oikeesti meillä oli ihan kivaa siellä.

Sitten illalla ei enää ollutkaan kivaa! Kurkku tuntui päivällä jo vähän kipeältä, mutta illalla alkoi kylmän väreet ja todellinen kipu. Koeta siinä sitten nukkua rauhassa, kun mökissä on jäätävän kylmä (+27astetta). Ei muuten ollenkaan tunnu tunnelmalliseltä käydä sateessa, kuumeisena ulkohuussissa... Yritin seuraavana päivänä päästä Äänekoskella lääkäriin, mutta ei ollut aikoja kunnallisessa eikä yksityisessä. Eikä seuraavanakaan päivänä.. Lopun loman sitten sairastelin. Ei niin kivaa! Nukkumaan pystyi jotenkuten istuvilteen, syömään ja juomaan ei seistenkään. Yli 2 vrk meni kahdella jäätelopuikolla (kylmä "puuhuttaa" mennessään kivasti), ruokalusikallisessa kakkua (ei kerralla vaan kahden päivän aikana) ja alle 200ml vedellä. Ei sillä syömisellä niin väliä, mutta jano oli aika kova.
No lauantaina pääsin lääkäriin Valkeakoskella (omalla paikkakunnalla ei ole viikonloppupäivystystä) ja diagnoosi oli ärhäkkä angiina. Nyt on lääkkeitä napsittu jo muutama ja elämä alkaa vähitellen voittamaan. Juoda voi jo melko tuskattomasti (tänään jo melkein 500ml) ja syönytkin olen jo hernekeittoa ja itse tekemääni sosekeittoa (NAM!). Uskomatonta kyllä, mutta kyllä oli ensimmäinen annos hernekeittoa HYVÄÄ...kas kun on riittävän nälkä.

Huomioita loman ajalta:
-Poika oppi ajamaan fillarilla ilman apupyöriä (kun huijasimme että unohtuivat muka kotiin)
-Äänekoskella ei ihan helposti pääse lääkäriin
-mökkeily on kivaa! Mökki jossa on juokseva ja juotava vesi, on tosi paljon kivempi kuin mökki jossa sellaista ei ole.
-Poika oppi melkoiseksi korttihaiksi (Uno)
-Poika opetteli lukemaan, vielä on opeteltavaa...mutta Poika onkin vasta kuukauden päästä 6 vee eikä lukemisella ole mitään kiirettä vielä.
-ei niin kiva yhdistelmiä: kuume-ulkohuussi, yö-ulkohuussi, hyttyset-ulkohuussi, hyttyset-yö, hyttyset-ulkoilu...