Tänään

Ihan kaikkien kiusaksi kerron päivän tapahtumista ;o) Kenkäänhän ei ole pakko lukea!
Tänään aamun vietimme laavulla makkaraa paistellen ja kahvia ryystäen. Sitten kiireellä työpaikkahaastatteluun-siis minä yksin, ei tullut mieleen ottaa mukaan 4½ Veetä (vaikka KirsiÄr niin nätisti kehuikin hänen käytöstään-Kirsi on niin kohtelias!). 4½Vee oli silläaikaa kummitätinsä kanssa Särkänniemessä hurvittelemassa.

Haastattelu meni hyvin ja sen jälkeen minulla oli oivaa aikaa shoppailla. Piti löytää vaatetus (sellainen ihmismäinen asu, joka suuresti eroa siitä, mitä käytetään kotona/töissä) heinäkuun alussa oleviin häihin.
Kävin läpi Koskikeskuksen liikkeet, tulos oli tämä:
-1 sateenvarjo
-4 pyyhettä (ai miks? noku tartti-Särkänniemi nääs..)
-x määrä lankaa
-0 juhlavaatetta

Siis eteenpäin..Taito-shopissa (tätä ei kukaan usko!); en ostanut mitään. Jonka jälkeen poikkesin Ruohonjuuressa katsastamassa hahtuva tilanteen-tulos: hahtuvatuotteista ei löytynyt minkäänlaista hintaa ja kaupassa haisi kamalalle (ja minulla sentään on huono hajuaisti kiitos riittävän kauan jatkuneen allergian). Niinpä marssin pihalle. (vetäkää vain herneitä nenuunne jos haluatte)

Keräsin kaikki neuleneula-toivoni keoksi ja suutasin niiden kanssa Lanka-aittaan. Se kauppa on kyllä oikeastaan käymisen arvoinen: valtava määrä lankaa valtavan pienessä tilassa, jokapuolelta suorastaan vyöryy lankaa päälle. Jos kaikki hyllyt ja kasat siivoisi, mahtaisikohan mahtua paremmin..ja ehkä kauppa käydä vilkkaammin..? Niin ja ei ollut neuleneuloja sielläkään.

Tästä niin kovin masentuneena ( ;o) ) matelin 4:n ruuhkassa (nopeusmittari ei juuri heilahdellut) Särkänniemeen, siellä oli tosi kivaa kaikilla meillä kolmella (vaikkei löyrettykään Jarkin pipaa).
Kyllä tuollainen reilu 4 vuotias (melkein 5) on kerrassaan ihanaa seuraa huvipuistoissa: ihminen on silloin vielä niiiiin aito -ilot (ja surut) näkyy, mitään ei tarvii esittää(eikä esitäkään). Eriasia on sitten vähän ajan päästä, kun millään ei voi näyttää että on kivaa tai että tykkää. Voi kumpa tälläiset hetket sais säilöttyä pulloon ja piilotettua huonojen päivien varalle! Ehkä ne tavallaan säilöytyykin - sydämeen, toivottavasti.