Ostin eilen pituutta kovasti kasvaneelle 5 Veelle uusia vaatteita, sukkia, farkkuja ja paitoja.
Tänään oli sitten 5 Veen päällä ekaa päivää päiväkodissa Espritin paita, jonka ostin sen verran reilun kokoisena, että menis koko talven.
Kun hain pojan päiväkodista, toinen hiha oli pilalle syöty!
Noiduin aikas sapekkaasti mielessäni ja kyselin (niin rauhallisella äänellä, kuin äiti voi kun näkee tuollaista) MIKSI on tehnyt niin.
No eihän tuollainen 5 vuotias poika osaa vielä kertoa miksi tekee noin, mutta äkäinen ääni sisälläni pakotti silti kysymään. Kysyin myös, että kaduttaako häntä nyt yhtään- ei kaduta. Päättelin, että nyt asiaan on otettava erilainen näkökulma.
Niinpä kyselin tietääkö miksi käydään työssä (toivottu ja saatu vastaus: että saadaan rahaa), mitä rahalla tehdään (toivottu vastaus, jota ei tullut: ostetaan tavaroita, ruokaa, maksetaan asumisesta yms.), mitäs sitten kun äiti ei olekaan työssä, mistä sitten tulee rahaa (Toivottu vastaus: ei mistään. Saatu vastaus: no automaatista! Mä oon nähny ku oot saanu rahaa automaatista.)
Yritin selittää, että ”nyt kun en ole töissä, en saa mistään rahaa. Silti halusin ostaa sinulle nämä vaatteet. Niihin meni paljon rahaa (no okei, eiks tää ole paikka, missä saa vähän liiotella). Minusta tuntuu siksi tosi, tosi pahalta, että sinä tahalteen rikot ihan uuden paidan.”
5 Vee: Mutta äiti! Mikset sinä rupee postinkantajaksi?
Minä: postinkantajaksi? Miks just postinkantajaksi?
5 Vee: no kun ne ansaitsee enemmän rahaa kuin POLIISIt. Ja kun ne on vähän aikaa ansainneet, niin pian ne on oikeita MILJONÄÄREJÄ. Ja ne saa aina niitä kruunujakin, ihan OIKEITA kulta kruunuja. Aina uusi kruunu joka kuukausi.
Tähän voi sitten kaikki postinkantajat (ja vaikka poliisitkin) ottaa kantaa, onko ihan näin. ;oD))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti