No, ensin piti tulla sopiva, sitten laihduin ja olisi tullut ihan liian iso. Sitten tulin raskaaksi ja isonin ja isonin...ja olis tullut liian pieni. Sitten oli vauva pieni, ei (muka) kerinnyt neulomaan ja sitten oli vauva kasvanut niin isoksi, että ennätti joka paikkaan (vahdittava 24h) ja sitten tämä työ ei yhtään huvittanut ihan muuten vain ja sitten kaikella muulla työllä oli paljon kiireempi kuin tällä. Väristäkään en nyt enää ole ihan varma...vaaleankeltainen (kevät/kesä) paksu villatakki(syksy/talvi)...hmmm.. ehkä tämän voisi värjätä sitten kun/jos valmistuu joskus.Nyt tästä ehkä tulisi juuri sopiva (???) ja NYT tämä pitäisi sitten Fufo:ta.
****le, into on "huimaa" luokkaa. Miten tästä nyt oikein repisi huumoria??? Tämä ohje on PUUDUTTAVAN tylsä! Sitä paitsi, luulisin- olisin jopa aika varman, että minulle on tehtynä etukappaleet...jossain. Minne ihmeeseen olisin voinut ne kätkeä??? Takakpl (valmis) löytyy samoin hihat (luulisin, että on hihat nuo, jotka on tuossa puikolla aluillaan), mutta KUKA NYYSI etukpl:t? Jos etukappaleita ei löydy, lanka ei tule missään nimessä riittämään.
Ohjekin minulta oli hukkunut (luultavimmin olen tehokkaana ihmisenä myynyt sen jo pois kirppiksellä), mutta löysin divarista ko. lehden etsiessäni jotain ihan muuta(jouduin toki maksamaan siitä huomattavasti enemmän kuin olen alkuperäisestä saanut-niin se yleensä menee). Ohje tähän neuletakkiin on SK 8/2000:
Lisähaasteena en tietenkään ole käyttänyt mitään ohjeen kokoa vaan olen tehnyt alkuperäiseen ohjeeseen muutoksia mittojen mukaan. Ja tietenkin lanka on eri kuin ohjeessa ja olen hyvinkin saattanut käyttää jotain muita puikkoja kuin se, mikä niissä hihoissa (?) on nyt "kiinni". Eli siis mallitilkun tekoon, jotta saan aluksi selville, minkäkokoisilla puikoilla jatkaisin.
Että tätä luokkaa on ne minun ufoutuneiden neuleiden ongelmat...helpoin olisi purkaa ja tehdä alusta asti uudelleen. Mutta sitä en todellakaan tee tälläisessä mallissa, joka on todella tuskaista neuloa.
Langatkin solmussa -ja tästä pitäisi innostua..
2 kommenttia:
huh, mitähän tuohon sanoisi. En mä oikein uskalla taputtaakaan... kuulostaa niin karmivan tutulta tuo tarina.
Mutta kuule, kyllä kamalimmastakin ufosta VOI päästä eroon....voihan?!
Ei muuta kuin kamalasti tsemppiä ja tohon tarviit kyllä jotain ekstra dooppingia (suklaata? tms.)
Peukut ja varpaat on pystyssä täällä, tunne on tuttu..
Laitoin sulel postia. Tästä työososta kun laittaa ni tuppaa yahoossa menemään roskapostin puolelle, ni aattelin että hihkasen täällä ettei pääs menemään hukkaan.
Lähetä kommentti