Jatkan valitsemallani uralla...siis näiden nerokkaiden otsikoiden parissa ;o) Edellisessä postauksessa en edes muistanut vaihtaa otsikkoa ja tähän en keksinyt mitään sopivaa. Hyvin menee!
Kirjoitin tämän tuonne loppuun, mutta koska huomasin miten pitkästi olinkaan kirjoittanut, siirsin tämän tähän alkuun:
Huivivaihtohuivi on loppusuorallaan, vielä on vähän ommeltava lisää ja pyöräytettävä kolmannen kerran koneessa. En malta odottaa, että huivi on Susannalla..sitten pääsen esittelemään eriskummallista tekniikkaani (teen muuten aina itselleni tyhmiä juttuja; ilman "erinomaisia" ideoitani pääsisin paaaljon helpommalla..).
Jos joku sattuisi muistamaan, olen kaipaillut kameran latauslaitetta tässä viime aikoina.
Ilmeisesti villasatu oli oikeassa, se on jäänyt kulkiessa kädestä tai sitten muoriska oli oikeassa ja takana on se pienempi niistä kahdesta miehestä, jotka nukkuu tälläkin hetkellä meidän sängyssä (missähän minä sitten nukkuisinkaan tulevan yön?). Noudatin päivin vinkkiä ja katsoin sängyn alta, peiton alta, kirjahyllyn päältä, kirjahyllystä, keittiöstä kahvinkeittimen takaa, sohvan alta, naulakon päältä ja kameralaukussa (ei mahtuisi sinne). Distantknitterin neuvon mukaisesti etsin joka paikasta ja mietin, missä perheenjäseniä on matkaillut sitten laturin viime näkemisen (soitin ja laiton sähköpostia Juvalle lomareissun varrellekin - ei ollut sielläkään). Seijap kysyi olenko katsonut puhtaan pyykin kasan alta? Niin ja tosiaan niistä paperipinoista. Puhelimen vierestä, tai jääkaapista?
Juu, olen. Ei ollut -ja se puhtaan pyykin kasa ei BTW ollut mitenkään kovin pieni keko..
Silti...
tatta-da-daa!
se on nyt löytynyt! Kameran latauslaite.
Eteisen lipaston päällä seilannut mystinen Mihinihmeeseentämäkuuluu-johto on myös löytänyt parinsa. Nämä kaksi kuuluu yhteen, älköön kukaan ihminen enää koskaan heitä erottako! (varmasti tuo lause meni väärin)
Laite oli piiloutunut/piilotettu parturituoliin, joka majailee meitin eteisessä. Koska siinä ei ollut johtoa paikallaan, pääsi aika pieneen tilaan piiloon...(oisko siinä ollut peräti vain joku) kauppakuitti päällä. Olen varma, että tuolin tarkastin, mutta enhän tietenkään voinut olettaa, että menisi niin pieneen tilaan. Tuolla ne -latauslaite ja akku - nyt yhdessä tuhisevat keittiön pöydällä. Ja minä olen onnellinen...tai siis ainakin niin onnellinen, kuin ihminen, jolla ei ole nukkumapaikkaa -voi vain olla.
3 kommenttia:
;), olen puolestasi onnellinen
nim. kadonneiden tavaroiden omistaja mutta niiden sijainnista ei mitään tietoa ( mm. pojan neuvolakortti.. ja muuta sälää)=)
Moikkamoi, kuulostaapa jännältä tuo huivivaihtohuivi! Innolla odottelen sitä saapuvaksi (mutta en halua paineita luoda, take your time).
susanna l-a: Toivottavasti en nyt luonut liikoja odotuksia ;oP Voihan siitä huivista tulla sellainen, jota näytetään lapsille aina silloin, kun eivät muuten ole kiltisti (tyyliin, uskotko vai näytänkö sulle sitä huivia...Tai ole kiukuttelematta kaupassa tai käytän kanssasi julkisilla paikoilla liikkuessani sitä huivia). ;o)
Lähetä kommentti