Eläimellistä menoa

Klo 8.00 koira aamupissille
klo 8.30 ajan hakemaan porukoiden kissan Toijalaan eläinlääkäriin
Klo 9.00 kissan aika eläinlääkärille
klo 9.50 kissa edelleenkin eläinlääkärillä, mutta pakko lähteä välillä käymään täälä (löydettyäni parkkipaikan muistin, etten muistanut ottaa papereita mukaan -> eiku kotiin hakemaan ja tuhatta ja sataa takaisin etsimään uutta paikkaa autolle)
klo 10.06 työkkäri (6 min. myöhässä)
klo 11.00 takas eläinlääkärille
klo 11.40 viemään kissa kotiinsa
klo 12.05 työhaastattelua pitämään (5 min. myöhässä)
klo 12.40 kotiin vaihtamaan vaatteita
klo 13.00 auton keula kohti Tamperetta
klo 13.30 oma työhaastattelu (säkällä kohdalla sattui olemaan parkkipaikkakin, muuten olisin myöhästynyt, olin just tasan 13.30:00 haastattelussa)
klo 14.20 haastattelu ohi ja aikaa käydä pikaisesti ostoksilla
klo 15.30 nokka kohti Toijalaa (ymmärrän, etten taida keritä työkkäriin ennen neljää-> pyydän kaveria hakemaan sieltä paperit)
klo 17.00 kotona (ajoin kirpputorin kautta ja ostin joka kodissa tuikitarpeelliset kainalosauvat eurolla.No kato ku halavalla sain..)
klo 17.30 kakaraleiri-meetingiin
klo 20.30 kotona.

Tällästä tää kai on tää työttömän elämä...vähän kiireistä, mutta haastavaa. Miten sitä kerkiää töihinkään? ;o) Eikä juurikaan kerinnyt edes neulomaan, vain muutama hassu kerros leiriä suunnitellessa..ja illalla sitten kotona 1 miehen sukan kärki kantalapun alkuun asti.

"Hieman" absurdia, samana päivänä käyn työkkärissä oman työttömyyden tiimoilta ja hoidan siinä samalla työntekijän haku-asioita. Ja vielä sekin, että samana päivänä pidän työhaastattelua ja osallistun itse toisaalla.

Pitää ihan mainita erikseen, että tuolla Toijalan eläinlääkäriasemalla on TODELLA hyvää palvelua!! Tää ei ole maksettu mainos (maksu kyllä suoritettu, mutta toiseen suuntaan..ei ollut ihan halpaa..). Siellä Pirka (sukunimen jo unohdin) käsitteli kipeää kissaa todella hienosti, huomaavaisesti ja ammatitaitoisesti. Hän kertoi kokoajan mitä on tekemässä ja mitä mistäkin arvelee. Kissa parka on vain nyt sellaisessa kunnossa (tuntematon, laaja tulehdus), että saattaa hyvästä hoidosta huolimatta kuolla. Toivotaan kuitenkin, että tiputukseta (siis nesteen, ei kissan), lääkkeestä ja oikeanlaisesta ruuasta on kuitenkin apua ja kissa tokenee. Tänään iltasella Senni on kuulemma ollut jo huomattavasti virkeämpi. En muuten ollut koskaan kuullutkaan, että kissa voisi olla anorektikko.

Senni inhoaa autossa oloa, varsinkin jos auto liikkuu. Kissa huutaa koko matkan ihan kuin päätä leikattaisiin. Yritin rauhoitella ja pidin kättä korin ritiläovea vasten. Vaihdetta oli välillä vaihdettava. Silloin korin oven ritilöiden välistä työntyi tassu joka taputteli reittäni. Otin kiinni tassusta ja silittelin -> kissa hieman rauhoittui. Ihme epeli, eihän kissan pitäisi tuolleen; "hei mua pelottaa, pidä mua tassusta kiinni."

Tuolla Toijalan Eläinlääkäriasemalla on aiemminkin saatu erinomaisen hyvää ja mukavaa palvelua. Äkäistä koiraakin suostuvat hoitamaan vaikka kerron, että se saattaa purra (koira ei nimittäin yhtään ilahdu mistään hoitotoimenpiteestä). Toissa kerralla en saanut kuonokoppaakaan koiralle laitettua (oltiin sekä koira, että minä litimärkiä kun menimme sinne eläinlääkärille -yritin vedelläkin uhkailla että saataisiin koppa kuonolle asenneltua) vaan rauhottava (koiralle, ei minulle) laitettin niin, että minä ja koiran pää olimme odotushuoneessa ja eläinlääkäri ja koiran peräpää oli hoitohuoneessa.

Poika ja Mies on Seinäjoella mumman ja paapan luona, minulla Omaa Aikaa. Tein vähän testejä. Se kaupan pakaste Mud cake on mielettömän hyvää
sitä ei silti pysty yksin syömään kerralla (kokonaan)
mutta jos syö silti
niin tulee tosi huono olo.
En suosittele!