Mä en kestä enää!

Ajattelin, että kerron asiasta vasta sitten, kun saan laitettua kuvankin. No eilen sitten ei välikaapeli suostunut toimimaan ja tänään ei kameran akussa ole virtaa...eikä latauslaitetta näy missään! Ja nyt minen enää kestä tätä!! PAkko saada kertoa siitäkin huolimatta, ettei kuvia ole nyt saatavilla ruudulle asti!


Ensin tuli keskiviikkona kaunis kukkakortti (jonka poikani koettaa sosialisoida itselleen aina silmän välttäessä).
Ja sitten perjantaina!:
Minun ihana, ihana, ihana ystäväni on muisti minua ruskealla paketilla! Sanoinko jo, että ystäväni on ihana?!?

En muista, että koskaan olisin ollut kiitollisempi suklaasta. Täydellinen ajoitus!!! Yöllä alkoi armoton migreeni, aamulla oli pakko mennä pitämään työhaastattelu ja rientää sieltä (kulkematta lähtöruudun kautta) Hämeenlinnaan omaan työhaastalleluun ja sieltä taas suoraan tekemään kampaamon ikkunoita...josta kiireen vilkkaa kauppaan ostamaan kemutarvikkeita, joista vääntämään turkasella tohinalla isot kasat kakkuja yms. Hirveässä kolotuksessa söin aamupalaksi vain särkylääkettä ja hörppäsin vähän mehua perään.

Haastattelin ehdokkaan ja riensin juoksujalkaa hakemaan Ystävän lähettämän paketin postista (jotta kerkiän hakea sen tällä viikolla, en MALTA odottaa ens viikkoon!).
Ja arvatkaa, mitä tämä ihana, ihana ihminen oli lähettänyt minulle! Ihanaa, täydellistä suklaata!! En koskaan muista kaivanneeni enempää suklaata kuin eilen. KIITOS, KIITOS, KIITOS!!

Ja eikä siinä vielä kaikki (vaikka olisin kyllä ollut yltäkylläisen onnellinen eilen jo pelkästä suklaastakin), paketissa oli kortti, kauniin ruskeat Huopaskaksoset ja Enkelin eväspussin kahvia.
Oi, joi! Ystäväni, olet tehnyt minut oikein onnelliseksi. KIITOS! Koetan huomenissa tai joskus etsiä sitä latausvekotinta, jotta saisin näyttää kaikille kuvaa.

Tänään oli pojan 5 vuotis synttärit. Käytännön syistä pidimme kemut mummulassa -ovat juuri rakentaneet (tai oikeastaan se on vielä kesken) uuden talon, jossa on suuri yhtenäinen tila (eteinen, keittiö, ruokahuone ja olkkari on kaikki samaa avointa tilaa).

Päivä oli rankka, mutta oikein kiva siltikin.
Vieraat näyttivät viihtyvän, tarjottavat uppos hyvin (eli tais ihan onnistua), eikä ketään tarvinnut viedä tk:seen paikattavaksi. Ja poika itse oli ylpeä, onnellinen, iloinen, riemuissaan...(jne..).

Hyvä päivä!
Kiitos ihanille vieraille kun tulitte ja kiitos todella mieleisistä lahjoista.
Illalla ei pojan tarvinnut juuri unta odotella, silti kyseli silmät ristissä josko sittenkin saisi leikkiä uusilla leluillaan nukkumisen sijaan. Lupaa ei myönnetty ja uni tuli samantien (ei jaksanut edes vastaan laittaa).

Huomenna mennään testaamaan ukin ostamaa uutta fillaria. Toivottavasti apupyörät saa siirrettyä siihen, motoriikka ei vielä taida riittää ajoa ilman kolmansia ja neljänsiä pyöriä.